Ulpu-lehmän päiväkirja

[Juha]

Suomenlehmä Ulpu
Omistaja: Rekoniemen hevostila

[Juha]

4.8.2010
- Voi hemmetti, Ulpu pysy paikalla!, karjaisin pienelle kyytölle, joka liikkui hermostuneesti puolelta toiselle.
- Ei tästä lypsemisestä tuu mitään, sanoin ja huokaisin.
- Jatkan aamutallin jälkeen, mutisin, taputin lehmää ja lähdin hakemaan kauroja. Hevoset ei pääse nyt sisälle, kun tallilla on täysi remontti päällä. Isä ja pari työmiestä tekevät juuri uuden siiven pohjaa. Kaadoin sankoihin kaurat ja kävelin tallista ulos kohti laitumia.

Kun saavuin tammalaitumelle, portilla vastassa oli Rose ja Amy.
- Hei, ponit, sanoin ja luikahdin lankojen välistä laitumen puolelle. Aukaisin vesi hanan ja jätin sen täyttämään suurta vesiastiaa, kun itse annoin hieman kauroja hevosille. Kun hevoset oli ruokittu, suljin hanan, puikahdin aidan välistä ja kävelin kohti orilaitumia.
Orilaitumella oli tällähetkellä vain kaksi ponia, Kadi ja Amba. Amba oli vähän aikaa sitten vieroitettu emästään Rosesta. Kadin olin ostanut pari kuukautta sitten eräältä ravitallilta. Ponit olivat tosi kaukana portilta, joten jätin kaurat maahan kahteen läjään. Täytin vesiastian ja lähdin laahustamaan takaisin tallille.

Tallilla joku työmiehistä huuteli jotain, en kuitenkaan kuullut mitä. Juoksin silti miestä päin. Silloin aloin kuullakin jotain:
- Voisitko ottaa sen lehmän kiinni, se pilaa pohjan jos se astuu siihen, hän sanoi ja samassa olin jo juoksemassa uudelle puolelle.
- Helevetin helevetti! Näin Ulpun tutkimassa märkää sementtiä. Lehmä tökkäsin turpansa säikähdyksestä sementtiin ja siihen jäi hauska jälki. Sitten lehmä pinkaisi tilan puutarhan suuntaan.
- Sinne et mene, lehmä! Huusin ja juoksin perään. Onnekseni Ulpu jäi syömään puutarhan portin viereen makoisalta näyttäviä heinänkorsia. Luojan kiitos en ollut kahteen viikkoon leikannut ruohoa (niin missä välissä olisin kerennytkään) voikukat näyttivät lehmästä vielä paremmilta kuin porkkanapenkit. Kun saavutin Ulpun otin sen riimusta kiinni ja talutin takaisin lypsypaikalle.
- Ei jumankauta sentään. Oot saanu vissiin narunkin hajalle, sanoin ja puistin päätä.
- Ei olis pitäny laittaa sua kiinni tällä vanhalla, sanoin ja otin riimunarun toisen pätkän irti renkaasta ja heitin sen varustehuoneen perälle. Sieltä mun ei kai tarvitse nähdä sitä. Otin Saulin karsinan ovesta ehjän narun ja sidoin Ulpun sillä kiinni.
- No niin, jatketaan, mutisin ja istahdin toisen sangon päälle ja rupesin lypsämään jo puolillaan olevaa maitosankoa täyteen.

Myöhemmin kysyin työmiehiltä tilannetta ja tekikö Ulpu pahojakin vahinkoja.
- Ei tässä mitään, ei tuo jälki pahemmin ainakaan meitä haittaa. Se vaan jää tuohon, kun se on kohta puoliin kuivunutkin.
- Joo ei se jälki mitään haittaa, naurahdin.
- Ulpu teki ainakin varman muiston itsestään, nyt isä ja työmiehetkin alkoivat nauraa leppoisaa nauruaan.

[nilla]

13.8.2010

Ensimmäisenä työpäivänäni ajattelin tutustua karjalaumaan hiukan tarkemmin samalla kun kerran laitumen aitoja piti paikkailla. Hetken aikaa monipäistä laumaa katseltuani erotin joukosta mitä suloisimman pienen kyytön.

- Voi hellantuuteli mikä täällä on isojen pihvien joukossa! huudahdin.

Kyyttörouva katseli minua hiukan kummissaan, mutta päätti kävellä lähemmäs tutustumaan laitumensa outoon kulkijaan tarkemmin. Se tunki märän nenänsä käteeni ja nuolaisi sitä karhealla kielellään.

- Hei, mitä luulet tekeväsi! tokaisin lehmälle sen kiskoessa paitani helmaa.

Lehmä katsoi minua ikään kuin kysyvästi, ja vastasi ammumalla.

Naurahdin ääneen ja rapsutin lehmää korvan takaa.

- Taidatkin olla fiksukin tapaus! Sääli vain, etten minä ymmärrä mitä sie siinä ammut, tyttöseni. Mutta sehän ei ole sinun vika, eihän? Mutta tiedätkös, kyllä minun täytyy nyt tuota aitaa mennä katselemaan.

Kävelin aidan vierustalle, ja pieni lehmä käveli perässä. Muu lauma laidunsi kauempana, eikä toimeni kiinnostanet niitä pätkän vertaa. Tunnin verran laitumella vietin sitä paikkaillen, ja koko sen ajan Ulpuksi myöhemmin paljastunut lehmärouva pysytteli korkeintaan kahden metrin päässä minusta, välillä laiduntaen ja välillä lahkeestani tai paidan helmastani maistaen.

Työt loppuun saatuani kävelin takaisin laitumen portille, ja uskollinen lehmäystäväni käveli perässä.

- Voi, olet niin mahdottoman suloinen! Voisin teitin ihan kotiin asti viedä lemmikiksi! Huomenna tuon sinulle kyllä jotain herkkuja, mutta älä sitten kerro kavereillesi tai saan säkkikaupalla niitä tänne raahata!

Hetken vielä lehmää rapsuttelin ennen lähtöäni muhin töihin, ja tiesin löytäneeni suosikkini tilan moninaisten otusten joukosta!