Aamun päivyri

[Juha]

Suomenhevostamma A.T Haamuvarkaan päväkirja.

[alina]

Kun mä ekan kerran saavuin Rekoniemeen, kun en tietänyt pätkän vertaa mistään Juhasta vaan talli oli mun mielessä ihan Kirsin, mä näin ekana Aamun. Tamma lojui tarhassa heinää maiskutellen, eikä näyttänyt piittaavan pätkääkään siitä, kun hyppäsin sinne sisälle. Siis tarhaan sisälle, jos joku Nalle Puh ei tajunnut.

Jos joku ihmettelee, miksi hyppäsin suoraan tarhaan, niin tulin suoraan tallista, jossa oli ollut lappu: "Alina, ota Aamu sisälle", käsiala by Kirsi. Osin tämän takia en ollut arvannut tallin omistajan vaihtuneen.
Talutin hevosen sisälle ja harjailin sitä kaikessa rauhassa.
- Sun nimi on siis Aamu. Olet uusi, eikös vain?
- Mä olen Alina, ja aloitan hommat täällä tänään
- Mulla on vanhemmat ja pikkuveli ja asun tossa parin kilsan päässä
Ja hevonen ei vastannut, olisi kai vielä pitänyt sanoa. Yksinpuhelu on toki hauskaa, mutta periaatteessa siinä ei ole pätkääkään mitään järkeä, ellei nyt tahdo sitten puhua hevoselle tai vaikuttaa hullulle.

Harjailin vartin. tai ehkä puoli tuntia. Tai tunnin, miten vain, mutta kellosta oli aika hankala saada selkoa kun et omistanut kännykkää, tallissa et huomannut kelloa etkä omannut myöskään sellaista luksustavaraa kuin rannekello. Tosin ei tässä hommassa ollut ajalla sen suurempaa väliäkään.

Ja siinä harjaillessa kävi niinkuin kävi. Eli Juha tuli pilaamaan kaiken ilon ilmoittamalla olevansa uusi omistaja. Ja se päivä johti siihen mihin johti, eli ensimmäiseen, _hikiseen_ työpäivään. Ja toisaalta ihan mukavaankin, viitaten työkavereihin.

[Iina]

14. elokuuta 2010

- No moikka, mitäs kaunokainen? , hymyilin katsoessani Aamua. Tarkoitus olisi tosiaankin laittaa tamma valmiiksi. Aamu hörähti, kuin ilmoittaen, että olisin jotenkin hyväksytty tai tervetullut. Laitoin juuri hakemani suitset tamman karsinan ovessa olevaan naulaan. Hain vielä nopeasti varustehuoneesta tarvikepakin, ja otin sieltä näin aluksi kovan harjan.

Avasin karsinan oven, ja pujahdin sieltä sisään.
- Tiedätkös mitä, sä pääset kohta ravailemaan , hymyilin ja menin Aamun vasemmalle puolelle, johon päin tamman harja kasvaa. Aloittelin harjan selvimistä, pikkuhiljaa latvoista kohti tyveä. Lopulta harja oli selvä, ja kiiltelikin ihan nätisti lampun valossa.
- Olet kyllä kaunis yksilö, sanoin, vaikka niin varmaan moni muukin oli sanonut. Harjailin vielä hännän selväksi, ja siistin jalat ylimääräisistä pölyistä. Selässä ja kyljissä olevat liat saisi pehmeälläkin harjalla helposti.

Laitoin kovan harjan harjapakkiin takaisin, ja otin pehmeän harjan tilalle. Pujahdin takaisin karsinaan, ja harjailin Aamun selän, kyljet, sekä hieman vatsaa ja kaulaa. Tämän jälkeen kipaisin vielä hakemassa kaviokoukun. Jalat Aamu nosteli ihan nätisti, mutta oli eri asia, pitikö Tamma niitä ylhäällä. Eipä tietenkään. Kuitenkin kaikki hoitotoimet oli sujuneet ihan mukavasti.

Nappasin suitset naulasta. Aamu otti oikeastaan enemmän kuin hyvin kuolaimet vastaan, vaikka alkoikin vähän pureskelemaan niitä sitten, kun tajusi mitkä olikaan saanut suuhunsa. Otin ohjista kiinni ja talutin Aamun ulos. Juha tulikin vastaan, ja nappasi Aamun ohjista kiinni.
- Ajan sen nyt , Juha sanoi lyhyesti ja ytimekkäästi, ja irroitin ohjista. Juha kai sitten menikin laittamaan kärryt Aamulle. Hymähdin tyytyväisenä ja lähdin siivoamaan karsinoita.

[Juha]

Kello oli jotain viisi aamulla. Päätin ajaa hevoset heti aamusta, sillä illalla yksi toinen ravureista tenttaisi itseään radalla ja minä hyppään sen kärryille. Mutta ennen radalle lähtöä täytyy ajaa muut starttarit.

Aamu oli ensimmäinen ajettavani. Valjastin tamman ja hain koppikset perään. Tänään mentäisiin ihan pikkureeniä vaan eikä hiittiä.
Otin ohjat ja irrotin tamman käytävältä. hevonen lähti kävelemään tallista ulos ja hyppäsin vauhdista tapani mukaan kärryille.

Aamu hölkkäsi aamuhämärässä autiota hiekkatietä pitkin. oli kylmä sillä yöllä oli ollut hallaa. Tamman hengitys höyrysi hieman. Minulla oli paksu fleece takki ja työhousut, jalassa mulla oli sievin nahkakengät.
Hölkkäilimme hiljoksiin viitisentoista minuuttia. Tamma puuskutti mutta halusi mennä lujempaa. Annoin Aamulle hieman ohjaa ja maiskautin kerran (toisesta kerrasta olisi ampassut täysiä mitä kavioista lähtee).
Kiersimme parin kilometrin metsälenkin. Kun palasimme tallille, otin kärryt ja vein ne takasin varastoon. sitten valjaat pois ja pesulle. sen jälkeen tamma sai mennä lämpöiseen, vasta siivottuun (oi kiitti tytöt) karsinaan. Hetken kuluttua Aamu sai myös aamupalansa - kauraa, kivennäistä. Kyllä Haamulle maistui.