|
Post by Juha on Aug 4, 2010 2:59:35 GMT -5
|
|
|
Post by Juha on Aug 12, 2010 10:37:08 GMT -5
12.8.2010
Istuimme tänä torstai-iltana serkkuni Juhan kanssa talon portailla kera kaljojen. Oikeastaan läksiäiskaljojen. - Tosi kurja et tää meni näin, sanoin ja otin reilun kulauksen kylmää juomaa pullosta. - No ei oikeestaan, tää on mulle ku unelma, juha sanoi ja kiersi katseellaan koko tilan. - Kyllä se pappa osas. - Osas todellakin. Voi että... muistatko sillon ku me oltiin täällä ja autettiin pappaa aina kesäsin hevosten kans. ilman pappaa ja rekoniemeä musta ei ois tullu näin varmaa hevosten kanssa ku nyt oon, sanoin ja muistelin kaikkia niitä muistoja yli kymmenen vuoden takaa. Niin tosiaan, pappa... se kuoli viime vuonna. Mummuhan oli kuollut jo vuosia sitten ennen pappaa. - Joo, ei sitä aikaa voi unohtaa. - Niin oliko sulle tulossa lisää hevosiakin tässä pian? Kysyin yllättäen. - Joo, kyllä. Kuus heppaa oon nyt hankinnu, hyviä ravureita, kai. En sen kummemmin kun puhelimella oo niistä kuullu. Saa nähä mitä kaakkeja sieltä tulee. - Kaikki samasta paikasta? kysyin hieman ihmetellen. - Ei muuten vissii tule. Useammat vähän eri paikoista. Ootko nähny jo aamun? se tuli eilen. - En! Näytä se, sanoin. Olin ollut eilen koko päivän kaupungissa uudella asunnolla. Juha hoiti eiliset, ja tämän aamun tallit ja navetat. Eikä ollut maininnut mitään uudesta hevosesta. Tää oli varmaankin suunniteltu juttu. - Joo-o, tuus serkkutyttö kattoon tulevaa tähteä! Juha sanoi ylpeänä ja kävelimme tallille. Pian edessä oli läsipäinen, vaalea harjainen pienehkö suomenhevonen. - Oi ku söpö! Mistä sä tuommosen oot pöllässy? kysyin ja tervehdin uutta tulokasta. - Ratsutallilta. Siitä oli tarkotus tulla kouluratsu, ja onkin kisannut parit koulukisatkin. Mutta olisit nähnyt kun ajoin sillä koeajon. Se oli nopea, ja halukas juoksemaan. Tosin ravisuku puuttuu..., juha sanoi ja taputti hevosta. - Muttei se haittaa, pääasia että juoksee. Siinä on potenttiaalia. - Uskon. Olis ihana ratastaa sulla joskus... mutisin suomenhevostammalle joka vain seisoi torkkuen. - Tuu vaan joskus kokeilemaan, minä tuskin sillä ruukaan paljoa ratsastella. - Varmasti tuun, sanoin, taputin tammaa vielä kerran ja suljin karsinan oven. Otin tupakkiaskin ja tarjosin serkkupojalle. Mies otti mielissään ja pyysi tulta. Kävelimme talolle hiljaisuudessa.
Sisälle astuessamme menin hakemaan vielä kassillisen tavaroita vintiltä, jotka olin pakannut aikaisemmin. Juha meni hakemaan uuden kaljan jääkaapista ja istuutui olkkarin puolelle. - sinä se vaan juot. - Saara perkele terve! mitäs pimu? juha huudahti päivänlehden (seiskan, jonka sisällöstä löytyi yllättäen tyttöjen piukkoja peppuja...) takaa. - mitäs tässä, huomenna lähden sit sinne helsinkiin. Siis sinne opiskeleen, tiedät kai. - joo tottakai. Harmi vaan ettet jääny tänne mun avuks... juha sanoi ja hymyili epäilyttävästi. Saara vaan pyöritteli silmiään. - Teille oli tullu söpö putte. - Jees, ravihevonen. - aijaa, son ihana. Saisinkos ajaa vielä sillä tänään? - siitä vaan. kunhan tuot sen takas ehjänä. - Tottakai, kiitos juha kiitos! se sanoi ja lähti epämääräisillä loikilla ulos. - Kuka se oli? huhuilin rappukäytävässä, kun laskin vielä viimeisiä rappuja. kohta avasin oven ja kuulin vastauksen: - Saara. Juha löhöili sohvalla ja katsoi vielä sitä seiskaa. - Mitä helvetin mielenkiintosta tossa lehdessä on? kysyin, istuin vanhalle nojatuolille ja vaihdoin kaukosäätimellä telkkarin kanavaa, kanava toisensa jälkeen - etsinnässä jotain järkevääkin ohjelmaa. - siinähän on vaa jotai laihan näkösii likk-- - helvetti kita umpeen. Juha sanoi lepsusti muttei irrottanut katsetta lehdestä. Tuo mies jos kuka on outo! Hymähdin vain vastaukseksi ja vihdoin löysin kivan elokuvan, jota voisikin katsoa.
Kello lähestyi kymmentä. Tämä oli viimeinen päivä tilalla. Siis silleen, et asuin täällä. Nyt en enää asu vaan lähden pois. - Hei sitten ja hyvästi. Pidä hyvää huolta munkin ratsuista. - no minäpä pidän sitten huolta munkin ratsuista, juha tokaisi. - ehe ehe. no, nähdään. Tuun käymään joku päivä. Muista laittaa ne isommat sonnit lihoiks. Ne oikeasti ei kohta enää sovi sinne joukkoon. - laitetaan joo. Moro, sanoi vähän epämääräsesti tupakka suussaan ja heilautti kättään pois huristelevalle autolle, jossa istuin onnellisena siitä, ettei enää tarvitse huolehtia tilan raha-asioista, jotka ovat vähän huonosti.
|
|
alina
New Member
Posts: 9
|
Post by alina on Aug 13, 2010 11:31:17 GMT -5
Harja liukui pehmeästi hevosen kaulalla. Vedin sisään hevoselta tuoksuvaa, vähemmän raikasta mutta silti niin ihanaa ilmaa. - Kukas sä olet? Käännyin katsomaan puhujaa. Takanani seisoi sellainen noin parikymppinen mies, aika ärtyisän näköinen. No, mikäs siinä. - Niin saako sitä vastausta odottaa loppupäivän? - Jaa-a, voipi olla. - Kröhöm... Niin se nimi?? - Joojoo... Okei, mun nimi on Alina. Ja kuka ikinä oletkaan, mä hoidan täällä hevosia, joten voisitko olla häiritsemättä. - Aa se lähitalon likka! Jaa no mikäs siinä, seuraavana voisit ottaa karsinat - Otappa vaan ihan ite. Kolautin harjan harjapakkiin, suljin Aamun karsinan ja jatkoin matkaani vieden harjapakkia mennessäni. Kaikkea sitä sitten näkikin. - Niin hei, en muistanut esittäytyä. Olen tämän tallin uusi osaomistaja, ja mun nimi on Juha Pysähdyin kuin seinään. - Siis ei voi olla totta! Sä olet omistaja, vai? Eikös Kirsin pitänyt olla se? - Eikun se muutti kaupunkiin, mä huolehdin asioista nykyään. Joten neiti on hyvä ja tarttuu talikkoon, mies sanoi ja tarjosi talikon vartta. Lähdin mutisten hakemaan kottikärryjä. - Perhanan äijä... Ai saakeli!, huudahdin jalan kolahtaessa ovenkarmiin. - Ja jätetäänpä ne kirosanat sitten vanhemmille, tyttöpieni! - Haista kukkanen!
"Pain, without love, pain, I can't get..." painoin pause-nappia mp3-soittimessa. Kavioiden kopina kaikui käytävällä. Lopulta ne hiljenivät, kun joku avasi oven ja kaksikko astui ulos. Työnsin pääni ulos karsinasta ja huomasin tallin tyhjäksi. - Jes, ne lähti, hymähdin ja laitoin musiikin taas soimaan.
Hevonen palasi hikisenä tyytyväinen ohjastaja vierellään. - Tosta hevosesta tulee vielä loistava ravuri, sanokaa mun sanoneen... Hoidappa tuo, se sanoi huomatessaan, ettei ollut yksin, ja sysäsi hevosen seurakseni. - Ekkö nä tee koskaan mitään ite? - Teen - Niin mitähän? - Ohjastan No, mikäs siinä. Taputin hikistä eläintä kaulalle ja talutin sen puhtaaseen karsinaan mutustamaan heiniä. Se pärskähti tyytyväisenä kun peitin sen vilttiin. - Mitäs toljotat? kysyin mieheltä joka nojasi karsinan oveen - En mitään - Joo vastaisitko kunnolla, kiitos - Mä lähen hakeen kaljan, se liukeni paikalta.
Työn lomassa (jota muuten riitti, kun juha kävi käskyttämässä parin tunnein välein lisää hommaa) en huomannutkaan ajan kulua. - juha, paljonko kello on!? - Son jonku verran! - Eiku ihan oikeesti? - Aikusten oikeestiko? - Kerro nyt vaan paljonko se kello on! - Kymmenen Kääks! Kello oli jo hirveän paljon, tai ainakin niin vanhempani sanoisivat kotona. Näin siis päättyi ensimmäinen päiväni Rekoniemessä, joka johti seuraavaan, ja taas seuraavaan päivään. Mutta niistä saattekin sitten lukea jollain muulla kerralla!
|
|
nilla
New Member
Posts: 3
|
Post by nilla on Aug 13, 2010 12:21:17 GMT -5
13.8.2010
Niinpä niin, ajattelin mielessäni polkiessani aamusta tilalle. Ensimmäinen työpäivä, ja pomo näyttää heti olevan myöhässä sovitusta tapaamisesta. Noh, onneksi hevosten ruokintaohjeet olivat ylhäällä ja nimetkin näkyi karsinoissa olevan, joten osasinpa niille käydä ruuat heittämässä turpien eteen.
Hevosten ruokaillessa lähdin muita eläimiä katsomaan, rauhassa näyttivät laiduntavan omilla laitumillaan. Vesiastiat olivat vajaat ja ilmeisesti pesuharjaa ne eivät leväkerrostumista päätellen olleet nähneet hetkeen, joten jynssäsin ne aikani kuluksi.
Koska pomoa ei edelleenkään mistään kuulunut, menin takaisin talliin ja joutessani harjailin hevosia, kun en tiennyt mitä muutakaan olisin tehnyt. Tai lähinnä, mihin nuo kaikki otukset vietäisiin, mitään tietoa tarhausjärjestyksistä ym. en ollut saanut.
Hetken päästä takaani kuului jotai epämääräistä mutinaa, jonka ehkä saattoi ymmärtää huomenien toivotukseksi.
- Kas, ajattelit sitten nousta ylös tämän vuoden puolella, tuhahdin hiukan ärtyneesti pomolleni Juhalle. - Hei, eipäs heittäydytä nokkavaksi, muista kuka palkkasi maksaa! - Hah, ja nyt maksat sitä turhanpäiväisestä seisoskelusta, vai ajattelitkos jotain ohjeita työn suhteen antaa? - Hmph, no hevoset sais ruokkia ja... - Tehty jo, ja lehmät ja lampaat on katsottu ja vedet niille vaihdettu!
Hetken hölmistyneenä tuijotettuaan Juha pyysi heivaamaan hevoset ulos kerrottuaan tarhausohjeet, joten lähdin tarhaamaan niitä. Järkytyksekseni yhden ulos vietyäni näin sen saamattoman nahjuksen sytyttävän tupakkaansa tallin nurkalla, jolloin räjähdin:
- Mitä saamaria äijä luulet tekeväsi?? Tallin sitten ajattelit polttaa?! Minkäänlaista aivotoimintaa nupissa, kaikenlaisia tilanpitäjiä sitä nykyään näkeekin!
Juha ei sanonut mitään ääneen, mutta siirtyi kauemmas tallille mutisten jotain saamarin ämmistä ja siitä, että kaikenlaisia sitä tulikin palkattua. Itse taas totesin, että eniten työmaata tilalla mitä ilmeisemmin olisi sen omistajassa. Mikäli siis en aikonut olla ainoa, joka tätä tilaa pyörittäisi...
- Perhana sentäs, kyllä sitä helpommankin työn olisi jostain saanut...
Hetken päästä Juha toi noin kilometrin mittaisen listan tehtävistä töistä, mihin tämä näytti sisällyttäneen talonsakin siivoamisen, kaikista muista naurettavista hommista puhumattakaan. Mitään sanomatta hän poistui paikalta, kun luin listaa silmiäni pyöritellen ja huokaisten. Noh, kai se vain oli aloitettava, mutta talonsa saisi kyllä siivota itse, minähän en niitä olutpulloja keräile. Tai no, voisi niistä hyvän pantin saada jos kauppaan veisi, "muutama" kun niitä näytti nurkissa lojuvan...
Useamman tunnin raadettuani palasin tallille korjailtuani ensin muutamia laitumen aitoja. Tallissa näkyi olevan joku tuntematon tyttö karsinoita siivoamassa, ja ilokseni hän oli jo viimeisen kimpussa!
- Heippa! tervehdin tyttöä kuivaten lippiksen lippaan hikistä otsaani.
Tyttö hiukan säpsähti ja kääntyi katsomaan minua.
- Hei. Kukas sinä olet? - Nilla, tilan uusi työntekijä. Entäs itse. - Alina. Hevosia täällä hoitelen. - Luojan kiitos, joku joka tekeekin jotain tällä tilalla! Se saamarin Juha... - Tiedän mitä tarkoitat, Alina tokaisi virnistäen. - Iso kiitos kun karsinat siivosit, ne oli listallani seuraavaksi. Koko aamun pomo on juoksuttanu meikäläistä milloin missäkin ja missään ei herraa itseään ole näkynyt... - Oli se täällä tallissa, ajoi yhden hevosen...
Katsoin Alinaa pöllämystyneenä
- YHDEN?!!? Se saamarin vetelä kännikala!
Kiukkuisena poistuin tallista etsiäkseni käsiin sen nahjuksen, ja näinkin hänet pihalla. Minut nähdessään ukko kuitenkin lisäsi vauhtia ja juoksi autoonsa, kurvaten lällätellen pihalta. Kirosin äänekkäästi ja vilkaisin kelloani; sen verran paljon, että lähtisin käväisemään kotonani omat hevoset hoitamassa ja liikuttamassa.
Illalla tulin vielä iltatallin tekemään ja muutkin eläimet katsastaman läpi. Juha näytti jo tulleen kotiin, ja ikkunasta näin hänen tuijottavan sisällä televisiota olutpullo kourassa. Huokaisin syvään päätäni pudistellen; kaikenlaisia tilanomistajia sitä oli tullut nähtyä, mutta tämä uusi tilallinen oli kaikkea muuta kuin lupaavan oloinen. No, ehkä hän vielä oppii, ajattelin mielessäni. Katselin tilaa ja kauempana laiduntavaa karjaa ja joukosta hyvin erottuvaa suomenlehmää, joka kulki nimellä Ulpu. Potentiaalia tällä paikalla kyllä on, ja tallityttö vaikutti mukavalta, joten eiköhän tästä vielä jotain aikaiseksi saada, vaikka pomo onkin hulttio. Hiukan koulimista vain, ajattelin virnistäen ja lähdin polkemaan takaisin kotia kohti. Onneksi matka ei ole pitkä, sillä työpäivä kieltämättä tuntui nivelissä ja lihaksissa!
|
|
|
Post by Juha on Aug 13, 2010 13:14:26 GMT -5
Kävelin aamulla (tai oikeastaan puolen päivän aikoihin) tallille päin suunnitelmissa tehdä vähän ehkä aamutallia. Yllättäen näin tallikäytävällä aika hiton viehättävän näkösen naisen ja silloin muistin sen. uusi talliorjani aloittaisi tänään työt ja meillä piti olla tapaaminen heti aamusta. No olkoon, kaipa tolla nyt kärsivällisyyttä on.
Tuli selväksi että nilla oli tehnyt jo aamutallin. Lupaava alku! - Mä meen illalla hoiteleen asioita, sä varmaan osaat hoitaa tallin? kysyin nillalta, jota selvästi epäilytti minun "asiani" mutta myöntyi lopulta. Huomasin tallilla olevan muutakin porukkaa. Joku tyttö hoiteli hevosia. - sä voit sitten auttaa häntä, huikkasin tytölle joka nyökkäsi vähän epäröiden. - Mä taas voisin ajaa vaikka Aamun tässä joutessani. - ai et sä ookkaan niin laiskamato mitä luulin? Alina sanoi. - enhän mä sentään, mä teen näitä miesten hommia. - no just vai että miesten hommia.
Valjastin suomenhevostamman, joka kaikessa kauneudessaan seisoi tallikäytävällä. - Oot sieki hevonen... mutisin ja irrotin hevosen ketjuista ja hyppäsin kärryille. Lähdimme reippaassa tahdissa kohti metsiä.
Aamulla on selvästi vielä huono kunto. Se ei jaksanut hölkätä kunnolla viittäkään kilometriä - heppa oli selvästi saanut jo kunnon laidunloman edellisellä omistajalla.. Mutta luotan tuohon hevoseen, se tulee vielä tienaamaan rahaa joku päivä. Tallilla tamma oli hikinen. Annoin sen joutilaan alinan hoidettavaksi, tyttö kun ei näyttänyt tekevän muuta kun harjailla hevosia. Peseminen ja tarhaan vienti on jo edistystä!
Ilta rupesi hämärtymään ja nousin autooni reippaasti, sillä kiukkuisen näköinen Nilla tuli uhkaavasti lähemmäs. - Sinä saamarin äijä hevoset jäi ajamatta! Nilla kirkui pihalla. - Hoitelehan sinä ne sen alinan kanssa! Teillä kun näyttää olevan aikaakin! huusin irvaillen ja kaahasin pois tilan pihasta.
Matkaa päämäärääni oli joku 10 kilometriä. Ehkä se on vielä siellä... on niin ikävä... sanokaa ettei hän ole vielä lähtenyt! painoin kaasua ja toivoin todellakin ehtiväni ajoissa.
|
|
Iina
New Member
talliapulainen
Posts: 23
|
Post by Iina on Aug 13, 2010 14:34:13 GMT -5
13 elokuuta 2010
Minun oli tarkoitus mennä tallille jo aamuvarhaisella, mutta olin eilisiltaisen valvomisen takia nukkunut pommiin. Heräsinkin vasta kahdentoista aikaan, ja tein aamutoimet. Haukkasin nopeasti jotain, ja lähdin sitten pyöräilemään Rekoniemeen.
Ilma oli aika lämmin, varmaan lämpimin, mitä tänään tulisi olemaan. Saavuttuani muutaman kilometrin päässä sijaitsevaan tallin pihaan, vetäisin hiukset ponnarille ja laitoin pyörän nojaamaan tallin seinää vasten. Tallista kuului ääniä kottikärryistä ja talikosta. Siellä oltiin siivoamassa. Päätin olla pois tieltä, joten lähdin kävelemään aitauksien vierustaa.
Hetken käveltyäni näin tarhassa laiduntavan shetlanninponin. Jäin hetken katsomaan ponin laiduntamista, kunnes tajusin, että töitähän tänne tultiin tekemään. - Amba! , huudahdin, ja vihelsin vielä päälle. Poni jäi katsomaan hetken minua, sitten hörähtäen, ja alkaen taas syömään ruohoa. Hymähdin ja nappasin tolppaan kiedotun riimunnarun. Pujahdin keskeltä porttia tarhaan, ja menin Amban luo. Tuo katsoi minua hieman kummastuneena, ihan kuin ajatellen, että ai nyt jo pois?. - Pääset pesulle, senkin porsas , naurahdin ja katselin mutaista shettistä. Yrittäessäni napata Amban riimusta kiinni, tuo yritti puolestaan näykkäistä. Hymähdin, ja tartuin napakasti kiinni näykkäisy-yrityksistä huolimatta. Laitoin riimunnarun kiinni, ja lähdin taluttamaan ponia kohti tarhan suuaukkoa. Avasin portin, ja lähdin kävelemään talliin päin. Portin jätin auki, koska tarhassa ei ollut muita hevosia.
Saavuttuani Amban kanssa tallipihaan, ja jäin miettimään, pitäisikö minun ehkä jäädä pihalle pesemään letkulla, vai mennä pesutilaan. Koska ilma oli lämmin, ja tallissa oli viileämpää, päätin mennä pesutilaan. Kuulin joidenkin tallityttöjen jutteluita. Itse en ole mikään ylisosiaalinen, joten jäin vain tekemään omia hommiani. Amban yrittäessä riuhtoa päätään, kiinnitin ketjut tuon riimuun pesun ja harjauksen ajaksi.
Taputin ponia selkään, ja lähdin hakemaan tarvikepakkia. Pakin löydettyäni kiikutin sen Amban luo, ja laskin maahan. Laitoin letkun päälle, ja suihkuttelin auringossa seisseen, hieman hikisen ponin kauttaaltaan viileällä vedellä. Harjailin kumisualla vielä, ja viimeisimmätkin liat lähti Amban karvasta. Viilentynyt ori hörähti tyytyväisenä, ja puski päätään kylkeäni vasten. Ihan voimakas tuollaiseksi pieneksi poniksi. Vaikka suuri shettikseksi.
Irroitin ketjut, ja lähdin taluttamaan Ambaa takaisin laitumelle. - Illalla "pääset" takaisin , naurahdin. Amba tykkäsi ihan varmasti olla tarhaan. Vihreän nurmen jo siintäessä edessä, Amba alkoi hyppimään innosta. - Rauhoitu! , sanoin napakasti. Rauhoittelin orin, ja vein sitten tarhaan. Pujahdin vielä itse sinne, ja suljin portin. Irroitin riimunnarun, ja vielä hieman märkä poni ryntäsi nopeasti tarhan toiseen päähän. Amba ei selvästikään halunnut uudestaan pois. Naurahdin itsekseni, ja pujahdin ulos tarhasta, ja lähdin kävelemään uudestaan kohti tallipihaa.
Tallipiha oli lähes autio. Ties missä porukat oli. Jossain kuului lähtevän auton ääni. Hymähdin. Toki minullakin auto oli, mutta menen sillä vain yli kahdenkymmenen kilometrin matkoja. Tajusin kellon olevan jo aika paljon -Amban harjailussa ja pesussa oli kestänyt päälle tunti. Taisin olla huolellinen. Noo... Menin pyörän luokse, hypäten sen selkään ja lähdin pyöräilemään pois. Vielä pitäisi ehtiä laittaa ruokaakin ja viedä koira pitkälle lenkille, raukka kun oli ollut koko päivän kotona. No, onneksi pikkukoira ei tarvinnut paljoa liikutusta.
/ot/ en ollut varma, laitanko amban päivikseen vai tänne, joten laitoin tänne näin varmuuden vuoksi (:
Tarinat, jossa keskitytään johonkin tiettyyn hevoseen laitetaan sen päiväkirjaan, mutta tämä menköön nyt täällä =) -yp
|
|
alina
New Member
Posts: 9
|
Post by alina on Aug 14, 2010 4:54:27 GMT -5
14.08.2010
- Sano hau, Musti Höh, ei se sanonut mitään. Oli silläkin koiralla koulutus. - Musti, sano Hau, toistin - Mistäs lähtien sen nimi on ollut Musti? - Tästä lähtien, virnuilin Juhalle - Kannattaisko laittautua vähän parempaan kuntoon, siellä olis naisia tulossa - Mitä naisia? Juha kiinnostui heti - Emmätiiä, taluttivat pyörää tuolla kauempana Juha suki kiireellä tukkaansa (joka oli muuten aivan kuin harakanppesä) - Sinä, Alina, mikälienee, mene hoitamaan aamutalli. Minä menen MIESTEN hommiin Kröhöm. Mistäs lähtien naisten iskettäminen on ollut kunnollista miesten hommaa? Hevosia sen piti ajaa eikä juosta naisien perässä, mutta olkoot nyt tämän kerran.
- Moi Nilla, huikkasin talliin ilmestyneelle naiselle työni lomassa - Ai, terve Alina - Mut laitettiin tekemään aamutalli, veisitkö nä vaikka hevosia ulos? - Okei. Missäs se Juha on? - Naisia iskettämässä - MITÄ!! PERHANAN UKKO!! Oho, sinne se Nillakin katosi, raivoissaan tallin pihalle tuulettamaan päätään. Ei sille Juhalle paljon mitään voinut, sellainen tyhjäpää sekin oli. Ehkä se sieltä vielä joskus ilmestyisi, ainakin toivottavasti. Hevoset oli kaikki ajamatta enkä minä ainakaan rupea niitä ajamaan.
- Saakelin Juha, sinun piti ajaa hevoset eikä juosta naisten perässä! Jaahas, se oli tullut takaisin. - Niin pitikin, mutta... - Kaikki hevoset ajamatta, noniin, liikettä siitä! - Enkös se minä ole se pomo? - Kröhöm, jos saan häiritä, Juha, kannattais vaan suostua, ellet halua että Nilla suuttuu. Sitä et halua nähdä, usko vain, puutuin keskusteluun. - No hyvä on sitten... Seurasimme hiljaisuuden vallassa (nojaa, Nilla vihelteli voitonriemuisesti) kun Juha valjasti hevosen ja katosi tallista.
Jossain välissä iltapäivää talliin ilmestyi uusi nainen, joku parikymppinen iältään. - Moi, kukas sinä olet? - Olen Iina, nainen vastasi ehkä hieman arasti - Okei. Mä olen Alina. Hoiteletko säkin täällä hevosia vai oletko sä niitä Juhan naisia? - No en todellakaan, ihan hevosia hoitelen, Iina virnisti - Ookkei. Juhalle pitäis laittaa seuraava hevonen valmiiksi, jos vaikka valjastat Aamun tai jotain? Iina nyökkäsi ja katosi syvemmälle talliin ilmestyäkseen hetken kuluttua takaisin valjaat kädessä.
- Noniin. Nyt on kaikki hevoset ajettu. - Hienoa. Miks sä sen mulle sanot? - Nokoska sitä komentelevaa naista ei näy missään - Sen nimi on Nilla - No Nilla sitten - Ajoit kaikki hevoset? Hieno homma, kurotuin ja taputin miestä päälaelle - Mitä helevettiä nä kuvittelet tekeväs? - Osoitan sinulle että olet hyvä poika. Vähän niinku hevosille tai koirille - Emmä oo mikään perhanan koira! - Musti, sano vuh! - Turpa kiinni, Juha mutisi ja katosi päärakennukseen.
|
|
Iina
New Member
talliapulainen
Posts: 23
|
Post by Iina on Aug 14, 2010 7:37:22 GMT -5
14. elokuuta 2010
Koko aamupäivän olin puuhastellut muuta, enkä ollut siis kerinnyt tulla tallille. Koirakin oli saanut ansaitsemansa pitkän lenkin, ja pääsi nukkumaan rauhassa uniaan. Olin taas pyöräilemässä kohti Rekoniemen tilaa. Ollessani ihan lähellä, jäin hidastelemaan tien varteen ja tervehtimään aidan lähelle tulleita hevosia. Ambakin vaivautui vilkaisemaan, mutta hörähti sitten tyytyväisesti, alkaen syömään ruohoa lisää.
Päästyäni hevosten luota tallipihaan, laitoin eiliseen tapaan pyörän nojaamaan tallin seinää vastaan. Hetken patsastelin siinä, ja katselin ympärilleni. Näin kauempana suloisen lehmän, joka tervehti minua ammumisella. Hymyilin hieman, ja menin hetkeksi silittelemään Ulpua. Tallista kuului vaimeasti jotakin jutustelua, joten päätin mennä vilkaisemaan, olisiko siellä porukkaa.
Saapuessani talliin sisälle, toinen juttelijoista oli selvästi jo lähtenyt. Tallissa seisoi nuorehko tyttö, joka tervehti ja kysyi, kuka olen. Hieman epämääräinen hymy huulillani kerroin nimeni. Eh -hyvä ensivaikutelma. Hyvää työtä, Iina.. - Okei. Mä olen Alina. Hoiteletko säkin täällä hevosia vai oletko sä niitä Juhan naisia? , Alinaksi esittäytynyt, mustahiuksinen tyttö sanoi. - No en todellakaan, ihan hevosia hoitelen , sanoin, ja virnistin vielä perään. - Ookkei. Juhalle pitäis laittaa seuraava hevonen valmiiksi, jos vaikka valjastat Aamun tai jotain? , Alina sanoi, ja nyökkäsin nopeasti.
Livahdin varustehuoneeseen, ja tulin takaisin suitset käsissäni, mennen suoraan Aamun karsinaan. Kaunis suokki katseli minua arvioivasti, hörähtäen hetken päästä, kuin hyväksyen minut. Ripustin suitset naulaan ja hoidin sitten Aamun kuntoon ajoa varten.
Tämän jälkeen jäin katselemaan tyhjiä karsinoita. Ai että hevoset olikin saaneet ne likaiseen kuntoon, eilenhän ne oli puunattu oikein kunnolla puhtaiksi. Hymähdin, ja hain käytävälle kottikärryn ja talikon. Aloittelin karsinoiden siivouksia, ja muutamissa karsinoissa kesti ihan mukavat kaksi tuntia. Noin neljän tunnin päästä sain siivottua kaikki karsinat, jotka olivat käytössä. Hymähdin tyytyväisenä työni jäljille, ja lakaisin vielä lattiat ylimääräisestä roskasta.
Siinä patsastellessani ja silmäillessäni ihan mukavan siistiä tallia, taakseni ilmestyi, yllätys, yllätys, Juha. - Jaa että sitä ollaan oltu ahkeria! Mitäs jos mentäis nyt vaikka kaljalle! , Juha sanoi kovaan ääneen. Olisikohan taaskin juonut pari kaljaa. - Sä voit kyllä ihan ite mennä kaljalle jos kiinnostaa, itse juon vaan siideriä ja sitäki vaan juhlissa. , sanoin, ja silmäilin nyt Juhaa. - Voisit sie kyllä tulla, voisit vaikka viihtyä pitempäänkin. , Juha vielä sanoi, häipyen sitten hitaan oloisesti kotiansa päin, kai luullen, että minä tosiaankin seuraan.
Vilkaisin vielä ympärilleni, todeten, että nyt voin varmasti jo lähteä kotiin. Kävelin pyörälle, ja nappasin sen tangossa olevassa telineessa olevan [ot, onpas tyhmän kuuloinen lause (:] juomapullon, ja join vähän vettä. Ilta oli jo ihan selvästi alkanut, vähän oli jo pimentynyt, koska syksyhän tässä oli tulossa. Vilkaisin vielä kerran tarhassaan tyytyväisenä möllöttelevään Ulpuun, ja lähdin polkemaan takaisin kotiin. Tässä kyllä kuluu helposti koko päivä, mietin.
|
|
nilla
New Member
Posts: 3
|
Post by nilla on Aug 14, 2010 8:32:14 GMT -5
14.8.2010
Jaahas, ja töissä taasen, ajatteliin hypätessäni pyöräni selästä ja laittaessani sen nojaamaan tallin seinustalle. Ja yllätys yllätys, Juhakin norkoilee jossain missä sattuu...
Menin talliin ja ilokseni huomasin Alinan jo olevan paikalla.
- Huomenta! Sitä ollaankin aikaisin liikkeellä. - Joo, mut laitettiin tekemään aamutalli. Alkaakin olemaan jo valmista. Voisit varmaan viedä hevoset pihalle? - Juu, minä vien. Missäs se meitin pomo muuten luuraa? - Naisia iskemässä... - PERHANAN UKKO! Töitä tekemättä vaikka miten ja se saamarin vetelys luuraa taas jossain... mutisin kiukkuisesti poistuessani tallista etsiäkseni sen vetelyksen käsiini.
Ja löytyihän se, ja pienen keskustelutuokin jälkeen Juha ryhtyikin valjastamaan ensimmäistä otusta aisojen eteen. Viheltelin hiljalleen ja ajattelin, että ihan hyvin olisin itsekin voinut hevoset ajaa, mutta eipä tuo tunnu mitään muutakaan täällä tekevän.
Juhan häivyttyä kävelin kohti lampaiden pihattoa, ja siellä näyttikin kaikki olevan hyvin; rauhassa laidunsivat ja ruokaakin näytti olevan hyvin tarjolla. Edelleen hiukan ärtyneenä pomoni saamattomuudesta kävelin kohti sonnivasikoiden laidunta, ja totesin niiden olevan lisäheinän tarpeessa. Sitten, alkava paha tuuleni katosi kuin tuulen pyyhkäisemänä, kun kuulin söpön pienen ammunnan; kyyttörouva Ulpu tuli jolkotellen huomenia toivottelemaan.
- Voi että! Taisit muistaa, kun herkkuja lupasin tuoda! Tässä olisi hiukan kuivaa leipää, sanoin suosikkilehmälleni kaivaessani leivän taskusta.
- Tiedätkös, että joku päivä vielä salakuljetan sinut kotiini ja piilotan huoneeseeni, mutisin tyytyväisen näköiselle lehmälle rapsuttaessani sitä korvan takaa.
- Ei maar, kai se täytyy taas töihin mennä, pikkupojat tarttee heinää jotta kasvavat... Onneksi et ole lihakarjan edustaja, niin ei tartte teikäläisen lähdöstä murehtia!
Kävelin mietteissäni tallille päin, etsien katseellani jotain traktorin tapaista heinäpaalin kuskausta varten. Pian löysinkin etsimäni, ja olis suorastaan hämmästynyt; sellaisella nahjuksella oli noin komea ja uusi traktori, ja mitä ilmeisemmin käyttämätön (Juha tuskin ainakaan sitä kaueasti on rasittanut...) sellainen. Kiipesin traktoriin ja siellä näytti olevan avaimetkin paikallaan. Masiina oli varsin monimutkaisen näköinen verrattuna niihin vanhempiin malleihin, joihin olin tottunut. Hetken ihmeteltyäni pääsin kuitenkin hommasta jyvälle, ja lähdin tyytyväisenä liikkeelle kohti heinäpaaleja.
Koko päivän huitelin milloin missäkin töissä, navetassa touhuten ja paikkoja siivoillen. Tultuani takaisin talliin siellä näyttikin olevan kaikki kunnossa, kiitos ahkerien tallityttöjen, jotka helpottavat hommaani huomattavasti! Juhaa ei näkynyt missään, mutta Alinan äytti tallissa vielä olevan.
- Kas, yhä täällä. Ja paikatkin on niin hienossa kunnossa. - Joo, Iinan kanssa siivoiltiin. - Aa, häntä en vielä olekaan nähnyt, koko päivä on hurahtanut navetan puolella. Sen varmaan huomaa hajustakin, tokaisin naurahtaen. - No joo, mutta eipä tuo häiritse. - Hetkinen, onko nuo kaikki hevoset muka ajettu!? On ne ainakin hikisiä ollut... - Joo, Juha ajo ne sit kaikki ku vauhtiin pääsi. - Kas kas, ehkä siitä sittenki vielä työmies saadaan... Ja pare oliskin, jos aikoo jonkun lantin radoilta noiden kanssa tienata. Ei ne kunnottomina mihinkään juokse. - Pientä hienosäätöä vain, mutta sitähän se miesväki aina tarvitsee, tokaisi Alina virnistäen.
Naurahdin ääneen.
- Tai vähän isompaakin Juhan tapauksessa. Mutta kello alkaa olla kohta sen verran paljon, että täytyy käydä omat hevoset ruokkimassa tai ne tulee kohta tänne eväitään vaatimaan! - No onhan täällä vielä tilaa! - Yhden karsinan jo varasinkin, 3-vuotiaan suomenhevostamman ostin ja täytyy se joku päivä kasvattajaltaan hakea. Jos siitä raviradoille jonkun menijän saisi väännettyä, suku ainakin on hyvä ja kauniskin se on!
Hetken vielä Alinan kanssa juttelimme, kunnes päätin lähteä kotia kohti kera uskollisen fillarini. Juha näytti talonsa edessä seisoskelevan tupakka suussaan, jolloin toivotin hauskat loppuillat ja kerroin tulevani taas huomenna. Vastauksena oli jotain mutinaa, jonka jätin oikeastaan kokonaan huomiotta.
|
|
alina
New Member
Posts: 9
|
Post by alina on Aug 15, 2010 5:51:27 GMT -5
15.08.2010
Huoh. Viimeinen päivä ennen koulua koitti aivan liian aikaisin. Senkin päivän vietin tallilla, kuten varmaan arvata saattoi. Saapuessani karsinat oli jo siivottu, kenen lie tekosia. Ei Juhan ainakaan, eihän se saanut muutenkaan tehtyä mitään muuta kuin ajettua. Niinpä yllätyin astuessani kulman takaa käytävälle. - WTF? Mitä nä Juha teet?? - voa rsinot... mies mutisi - Hä? - Siivoan karsinoita... - Joo sen verran näen itsekin. Miksi? - Kirsi pakotti... - Ai onks Kirsi täällä? - Onpa hyvinkin, naisääni vastasi takaani. Käännähdin nopeasti ja huomasin tallin entisen pääomistajan, nykyisen osaomistajan, Kirsin seisoskelevan siinä. - Ai terve Kirsi! Laitoit sitten juhan hommiin? - Pakkohan se oli, ettei loju koko päivää tuolla kittaamassa kaljaa - Sinänsä hyvä idea, paitsi pieni mutta. Me joudutaan kestämään ton itsesääliä koko ens viikko. - Tiedäntiedän, mutta koittakaa kestää, Kirsi virnisti. - Mutta nyt mä lähen vetään, mulla oli tapaaminen kello 10 ja viisarit lähestyy jo sitä lukemaa... - Okei, moikka!
- Voi perhana kun on likaset... Valjaiden sotkut eivät meinanneet sitten millään lähteä. Kiskoin ja vedin, hinkkasin ja hinkkasin, vedin ja työnsin, mutta hiekat sen kuin pysyivät siinä. Ei se Juha arvatenkaan osannut itse niitä puhdistaa koskaan, tai ainakin oli sen näköiset. Ei se voinut kaikkea jättää tallitytöille, mutta olisi se pitänyt silti arvata. Tähän hommaan ryhdyin astuttuani vahingossa varustehuoneeseen - jonka huomasin olevan kaaoksen partaalla. Seinällä osapuilleen kahdeksan kymmenestä valjasnipusta oli likaisia kuin mutakuopassa olisi uitettu. Aamun valjaat olivat hyvässä kunnossa (arvatenkin Iina tai Nilla huolehtinut) mutta niitä lukuunottamatta jälki ei ollut mitenkään hyvä.
Nillakin ilmestyi talliin melko aamusta, vähän väsyneen näköisenä. - Jokos otit aamutallin? - En minä, Juha sen teki - Mitä helevett... Juha? - Joo, Kirsi kävi sen passittamassa töihin - No johan oli aikakin että se Juha-vetelys ryhtyy johonkin hommiin. Mitäs tekniikkaa Kirsi käytti? Pittää kokeilla samaa - Emmätiiä, kait se on vaan kunnioitusta. - No sehän hoituu, Nilla hymyili tyytyväisenä, ilmeisesti aikoen tehdä jotain. - Sulla sitten alkaa koulu huomenna? - Juu näin tekee - Mä voin vaikka hoitaa aamutallin, tai sitten Iina tai Juha, mitä kyllä vähän epäilen - Voin mäkin se tehdä, ei se koulu niin tärkee ole Nilla kohotti kysyvänä kulmakarvojaan. Kohautin vain olkapäitäni. En minä koulua inhonnut, se vain ei ollut tarkoitettu minulle. Pienenä olin sellainen perushyvä oppilas, pärjäsin kokeissa ihan okei, en huonosti mutten hyvinkään. Yläasteen alussa en sopeutunut porukkaan, joka johti yksin liikumiseen ja tylsyyteen. Tallilla oli paljon mukavampi olla.
Päivä hurahti nopeasti ohi. Iina vilahti tallilla, en vain kiinnittänyt sen suurempaa huomiota hänen tekemisiinsä. juha katosi aamun jälkeen päärakennukseen eikä sieltä ilmestynyt ennen iltaa takaisin. - Hei Juha, eipäs polteta tallissa - Shh, älä puhu noin kovaa tai Nilla kuulee, mies suhahti Ei voi olla totta. Muuten varmaan puhun kovaa jos se tuosta riippuu. Tyydyin kuitenkin passittamaan miehen ulos, pois saastuttamasta tallia. - Huh, kiitti Nappasin tupakan miehen kädestä, paiskasin sen maahan ja tallasin sen kenkäni alle. - Hä? Mitä helekattia nä kuvittelet tekeväsi? - Polttaminen on kuules huono tapa ja epäterveellistä, virnistin ja katosin piiloon talliin, pois Juhan vihaisten huutojen ulottuvilta. Raivotkoon, kyllä se siitä rauhoittuisi ja lähtisi taas minne ikinä aina katosikaan.
|
|
Iina
New Member
talliapulainen
Posts: 23
|
Post by Iina on Aug 15, 2010 6:57:23 GMT -5
15. elokuuta 2010
Taaskin olin tullut hieman myöhemmin tallille. Eh. Niinkuin aina. Olin tosin nyt viettänyt jo tallilla aikaa hieman kauemmin, nimittäin olin kiertänyt kaikki laitumet läpi, tarkistamassa että vettä ja heinää on tarpeeksi jokaisella. Muutamiin tarhoihin olin vienytkin pari ämpärillistä vettä ja paalin.
Palatessani tarkastuskierrokseltani, astuin talliin sisään. Siellä oli Juha, varsin surkean näköisenä. - No, mitäs nyt? , kysyin, pieni virne huulillani. - Noku mie jouduin noi karsinat siivoomaan... , Juha valitti. - Hyvä vaan sulle, pääset välillä tekemään jotain muuta kun ajamaan , naurahdin. Juha nyt ei ollut varmaan tottunut tekemään raskaita hommia. - Jaajaa.. , Juha vielä nyyhkäisi teatraalisesti, ja kaivoi sitten taskumatin takkinsa povitaskusta. - Älä ryyppää kauheesti, jooko? , sanoin, ja hymähdin. Tuo taisi olla Juhan tapa lohduttautua. - Joojoo... , Juha sanoi poissaolevasti, alkaen hörpyn jälkeen kaivamaan tupakkia taskusta. Ajattelin, että kyllä edes hieman järkeä omaava mies tajuaa mennä ulos polttamaan. Tämän jälkeen näin vilaukselta Alinankin, mutta en kiinnittänyt häneen järin huomiota.
Varusteetkin oli näemmä putsailtu. Hm. Kaipa voisi sitten hevosia harjailla. Hain ensin Kadin tarhasta, ja laitoin kuntoon. Myöhemmin perusteelliseen putsaukseen pääsi taasen Amba.
Kello oli tässä hevosia hoidellessa kulunut niin nopeasti, että huomasin illan jo tulleen. Kellokin näytti jo seitsemää illalla. Tajusin, että koirani varmaankin taasen odotteli siellä koivet ristissä. Pitäisi kai kysyä, josko voisin koirani tuoda tallille mukaan, suloisuuteni kun kerran oli tottunut hevosiin. Omissa ajatuksissani lähdin jälleen polkemaan kohti kotia. Nyt oltiin sitten tämäkin päivä suoritettu.
|
|
|
Post by Juha on Aug 15, 2010 12:55:15 GMT -5
Heräsin aamulla hyvin erillaiseen tapaan ilman krapulaa. Vaikka kyllä parit kaljat eilen iltasella Kirsin (joka jäi iltatallin jälkeen vintille yöksi, hällä oli kuulema vapaapäivät) kanssa vedettiin, mutta ei siitä nyt vielä mitään kummempaa tullu. Nousin sängystä virkeänä ja suuntasin keittiöön toiveissa pientä aamupalaa. Kirsi mitä luultavammin nukkui vielä sikeitä. Laitoin kahvin tulemaan ja join kahvia ja söin vähän mitä kaapissa sattui olemaan. Kun olin lopettelemassa huomasin kirsin tulevan keittiöön. - ai sä oot jo syöny? serkku sanoi ja avasi jääkaapin. Kai etsi jotain tuoremehua tai jotain. - ja kahvitki oot keittäny, herran lettas, kirsi sanoi huomatessaan kahvinkeittimen. - mjoo. sanoin, ja jäi istuskelemaan aamuauringon valaisemaan keittiöön, jonka lattialla maikoili kaksi koiraani Dani ja Pepe. Kirsi istahti kuppinsa kera vastapäätä. Kirsi kyseli tietty orjista joita oli nähnyt polkevan rekoniemen suunnasta eilen illalla, ja monista muista, kunnes oli aamupalansa hotkassut. - No niin, ei kun aamutalliin! Kirsi sanoi reippaalla kuuluvalla äänella ja korosti elettään läpsäyttäen käsillään reisiinsä sekä katsomalla minuun. - s-s-s-siiiiis... niin no... arvasin ettei tuo ikinä päästäisi minua pälkähästä. Oli pakko, vaikka tytöt ovatkin saaneet minusta sellaisen kuvan... tiedätte kyllä. Kirsi oli jo laittamassa kenkiään jalkaan ja vetämässä verkkatakkiaan päälle, kun minä nousin pöydästä. - Mä voisin oikeestaan suunnata navetan puolelle, pitää vähän nähä sitä Ulupukkaakin ja tarkistaa ootko muistanu soittaa sinne Poutulle, kirsi sanoi ja hymyili - täytyy sanoa - varsin valloittavaa hymyään. - no joo, hoidan tallin... sanoin enkä vilkaissutkaan kirsiin, vaan kävelin hänen ohitteen tallin suuntaan. Kuulin tytön repeävän takanani tosin selvästi yrittäen pidättellä nauruaan. Hymähdin ja avasin tallin oven ja astuin aika kodikkaaseen hevosteni kotiin. Tarkistin heti ettei kukaan ollut vielä tullut. Ei näkynyt ketään, no, sitten hommiin. Tervehdin ensimmäiseksi uuden uutukaista (tuli eilen) lämminveri orhiani Ollia. Siinä vasta komea pakkaus. Se pitäis muuten ilmottaa raveihin, se nimittäin näyttää ja tuntuu lenkillä varsin hyvältä, kiitos edellisen omistajan!
Aloittelin viemällä hevoset tarhoihin. Siivoilin tallia, kun alina tuli talliin. Tyttö selvästi hämmästyi touhujani ja kysyi mitä teen... Enkä mitään sen kummempaa... Kirsi tuli jotenkin asiaksi, joten Alina kysyi: - Onko kirsi täällä? - Olenpa hyvinkin, serkkuni sanoi alinan takana. En enempää jäänyt kuuntelemaan tyttöjen puhetta vaan siivosin karsinat reippaasti loppuun ja lopuksi lakaisin käytävän. Sitten lampsin talolle - tavoitteena tosin pysyä suht kuivilla tämä päivä. Kirsi näytti lähtevän autolla kotiinsa heti kun tuli tallista, katsoin nääs ikkunasta.
Päivällä kävin vaivihkaa reenaamassa Olli, ja Nilla oli Aamulla selästä käsin perässä. Otettiin vetoja ja sellasta hiitin tapaista, jonka jälkeen hengästyneet hevoset tuotiin talliin. Muilla polleilla on tänään vapaapäivä - sunnuntai kun on.
Päivällä lähetin tekstarin Nillalle, joka sai tallilla oikein pestin pestin tallityöntekijänä ja omistaa lähellä olevan tallin, lähetin hänelle tekstarin tarkistaa eläinten vedet. Illalla itse menin tekemään iltatallia, ja tallilla roikkuvat tytöt Iina, Alina ja Nilla naureskelivat ja jättivät röyhkeästi minut tekemään sen yksin. onneksi iltatalli hoituu vain hevosten ruokinnan merkeissä, ei tarvitse lähteä tallia paljon putsailemaan...
|
|
alina
New Member
Posts: 9
|
Post by alina on Aug 19, 2010 11:47:41 GMT -5
Pari ekaa koulupäivää oli niin kiireisiä, että vanhemmat ei päästäneet tallille pätkän vertaa. Pikkuhiljaa se alkoi ärsyttää, joten hiivin iltapäivällä koulun jälkeen tallille. Ihan mielenkiinnosta kurkistin ensimmäisenä talliin. Periaatteessa yllätyin, kun paikat olivat paremmassa kuin hyvässä kunnossa. Juha kait oppinut viimein tekemään jotain. Tai vaihtoehtoisesti Nilla tai Iina oli käynyt siivoilemassa, miten vain.
Aamu hiranhti kun kuljin sen karsinan ohi. - Terve heppanen. Mitäs kuuluu? Tapansa mukan hevonen ei vastannut, ainakaan suomeksi. Hevosten kiletä en periatteessa ymmärtänyt, joten se oli periaatteessa ihan sama reagoiko Aamu mitenkään vai ei. Siinä harjaillessani (ai miten niin en maininnut mitään harjapakin hakemisesta?) talliin ilmestyi Nilla jutellen vilkkaasti Iinan kanssa. - Terve Alina, näkeehän sinuakin aina joskus! - Joo, kyllä minuakin näkee, tänään tosin vain. Ehkäpä viikonloppuna taas, virnistin. - Onko koulu niin hankalaa ettei tallille pääse? - Ei suinkaan, vanhukset vaan ei päästäneet - Okei. - Mites muuten tallin siivous, kenen urakaksi se on jäänyt? - Juha sen siivos tässä yhtenä päivänä, ihan oma-alotteisesti. Veikkaan et se oli vähän humalassa, tai sit se olivaan helppo suostutella. Mä ja Iina ollaan otettu muina päivinä - No sitähän minäkin. Ei herraa ole tänään näkynyt? - Tässä vilahti tunteroinen sitten, mutta meni naisiin tai jotai - Okei
Kauan en aikaa ehtinyt tallilla viettää. Aamun harjattuani se kirottu väline nimeltään kännykkä päätti ryhtyä soimaan, ja muistutti kotimatkasta. No, ehkäpä taas viikonloppuna!
|
|
|
Post by Juha on Aug 22, 2010 3:27:37 GMT -5
22.8.2010
Otin kauhan ja lappasin vettä kiukaalle. Join ohraista juomaa pullosta reilun kulauksen. Olin ihan yksin punaisessa hirsisaunassa. Ihan yksin. - Pitääkö mun tässä raahata niitä naisia mun kans tänne saunomaan, kun ei kerran miesseuraa täältä löydy... Nousin ja kävelin pyyhe kiedottuna alaruumiin ympärille alas lauteilta. Kävelin saunan terassille. Sauna sijaitsi vähän syrjemmässä metsän laidalla, eikä sieltä nähnyt pihamaalle. Työnsin paljaat varpaani tossuihin ja kävelin tallille. Siellä ne kulmakunnan muhkeimmat tissit ja söpöt pimut tietysti olivat. Arvaus osui oikeaan. Karsinasta tuli esiin vaaleaverikkö, nimeltä iina.
- Helvetti laita ny ees vaatteet päälle! Iina huudahti etovana. - Tai pidä ainaki se pyyhe päälläs. - Tahtooks likka saunaan ku vielä on kiuas lämmin? kysyin. - Saunaan, sun kans vai? Iina sanoi. - Joo, tai voin mä kattoo ikkunastakin - Älä unta nää, pervo paskiainen. - En nääkkään, Juha naurahti ja läpsäytti röyhkeästi naista takapuoleen. - Saatanan juoppo äijä häivy! Iina karjahti ja lähti itse kävelemään laitumia kohti. Katselin naisen tiukkoja muotoja sen kävellessä tiehensä. - Siinä vasta misu, sanoin ja hymyilin itsekseni, kunnes lähdin takaisin saunalle.
|
|
Iina
New Member
talliapulainen
Posts: 23
|
Post by Iina on Aug 22, 2010 8:07:21 GMT -5
Huono päivä,.. Kyllä. Hääräilin tallissa omiani, siivoilin karsinoita ja näin. Tänään tuntui ärsyttävän kaikki mahdollinen, ja se näkyi seuraavassa välikohtauksessa.
Juha käveli talliin ilkosillaan, vain tossut jalassa. Puhuttua tuli vähän tiuskimis -äänensävyllä, ja lopulta päätin parhaakseni lähteä tarkastamaan laitumet. Äijä oli vieläpä ehdottanut saunaan menemistä, tai niin, että hän katselisi ikkunasta. Olisin ehkä suostunutkin, jos tilanne olisi ollut toinen, eikä Juha olisi ilmoittanut katselevansa ikkunasta tai jotain. Juha sanoi perääni, että siinä vasta misu. - Vois pitää ajatukset ihan omassa päässään.. , mutisin.
Laitumet tuli kierrettyä hieman rauhallisemmin, ja ajatukset tuli myös selvitettyä. Joo, niin, veljenihän pilasi tämän muuten kauniin päivän. Se oli aamulla soittanut, että minun pitäisi hakea hänet vankilasta, kun oli joutunut sinne humalapäissään yöllä. Sen siitä saa kun viettää lauantai-illan railakkaasti bailaten. Minä olin aina ollut "se kiltti tyttö".
Tosiaan, laitumille oli joku jo ystävällisesti kiikuttanut vedet ja heinät, joten marssin takaisin talliin. Juha oli ilmeisestikin lähtenyt takaisin saunaan. Toivottavasti tulisi takaisin ainakin pyyhe päällä. Siivoilin vielä pari karsinaa, jotka olivat jääneet siivoamatta aiemmin, ja lähdin polkemaan kohti kotia. Tanssitunti alkaisi kohta, ja en viitsi mennä tunnille kuitenkaan tallivaatteissa, tai hevosen hajuisena.
|
|