|
Post by Juha on Aug 25, 2010 11:04:04 GMT -5
Hoitelin aamutallin tyttöjen kans aamutallin. Olin saanu justiinsa siivottua viimesen karsinan, kun puhelin pirahti povitaskussa.
Uusi tekstiviesti vastaanotettu. Kerttu perkele.
Kerttu oli edellisen työpaikkani omistajan tyttö. Nuori 19-vuotias likka. Oltiin tapailtukin joskus. Mutta juttu tyssäs johonkin ja Kerttu päätti lopettaa koko homman. Ei olla tytön kanssa oltu yhteyksissä vuosikausiin.
Hei juha, ei olla nähty pitkään aikaan. Kiinnostaisko tulla ajelemaan mun kanssa hevosia illalla? Kerttu.
Vai että ajelemaan. Omatkin vielä ajamatta! Toisaalta ois hauska nähdä tuota hullua ja höpsöä nuorta naista, mutta toisaalta taas ei. Se meidän juttu varsinkin oli niin perseestä. En helvetissä astu jalallanikaan Hannuloiden ravitallille...
Moi, sori en pääse tulemaan. On kiireitä. Juha
Näpyttelin tekstiviestiä ja Nilla kohotteli vähän matkan päässä kulmiaan. Ja avasi lopulta suunsakin. - Vai että sitä ruvetaan illalla heilasteleen, Nilla kysyi hieman viattomalla äänellä eikä katsonut silmiin vaan räpelsi jotain karsinan ovella. - Eihän, mulla on parveilee kotonakin naisia riittämiin, sanoin varmalla äänellä ja hymyilin vaisusti. Silloin Nilla kohotti päätään ja katsoi suoraan silmiin. - Ensinnäkin mä en oo sun naises, toiseks, mulla menee hermo noihin sun paskoihin juttuihis! Tyttö sanoi ja heitti jonkun kaviokoukun lattialla lojuvaan harjapakkiin ja lähti kannoillaan ulos. - Nilla hei, se oli vaa-- - Turpa kiinni ja mee vaikka ryyppään homo!
Ekan kerran koko rekoniemen aikana jäin suu auki talliin. Olinko herkistynyt vai miksi sydäntä kouraisi nuo sanat. Nainen sanoi ne vielä sellaisella äänellä. Aloin lakasta pikaisesti käytävää.
Silloin iina tassutteli tallin ovesta sisälle. - mikä nillalla on kun tuli niin vittuuntuneena sisälle? tyttö kysyi. - just se. - Siis mikä? - Kysy siltä iteltää, sanoin, ja mulkaisin sitä. - Jees söör, iina sanoi ja alkoi tottuneesti valjastamaan aamua päivän treenille. Vilkautin vaisun hymyn tytölle, joka niin ahkerasti jaksoi auttaa ja lähdin sisälle paskalle.
Nilla makasi laiskasti olkkarin sohvalla ja luki hevosurheilua. Kun hää huomas mut, se mulkas mua terävästi eikä sen enempää huomioinut mua. - Nilla perkele koita ymmärtää. - YMMÄRRÄ JO SAAATANA ITE! se karjahti ja meni keittiön puolelle. Ei vissiin ees halunnu kattoa mua. Ite suunnistin vessan puolelle.
Ajoin Aamun. Nilla ei leppynyt koko päivänä, sillä siis meni totaalisesti hermo. Se ei ees vaivautunu auttaa hevosten ajamisessa.
Illalla kun istuin perinteisesti penkillä tallin lähellä, huudahdin nillalle: - Kuule likka, tuus käymään täällä! Ihme ja kumma se tuli. Olin vähän aikaa hiljaa eikä nilla puhunut mitään, seisoi vain siinä edessä. Muhkeet tissit tietty siinä ihan. - Sulle pitää näköjään kertoa nää säännöt täällä meikän tilalla. Tyttö ei vastannut. Joten jatkoin. - Kuka tän tilan omistaa? - Sä kai. - Kuka omistaa hevoset? - Sä kai. - Kuka on laatinut säännöt tänne? - Sä kai. - Kuka maksaa hevosten ruuat? - Sä kai. - Kuka maksaa palkat? - Sä kai.
- Niinpä. Nyt sä varmaan ymmärrät että sunki täytyy ansaita palkkas. Ja täten työskennellä moitteetta. Olli jäi ajamatta. Kipase valjastamassa se ja tee sillä kevyt hökkälenkki. Katsoin Nillaa silmiin hetken.
Sitten se repes täysin. Se oli kohtaus. Tyttö piti mahaansa. Siihen tais sattua niin helvetisti. - jees määm, nuori nainen sanoi naurukohtauksen keskeltä ja käveli epämääräisin askelin tallia kohti - edelleen täysillä nauraen.
|
|
Iina
New Member
talliapulainen
Posts: 23
|
Post by Iina on Aug 27, 2010 13:26:00 GMT -5
/ot. Hihii, tälläinen pikakäynti kun kone on vapaa. Ajattelin tänne laittaa, kun en muista ketään hevosta joka tältä näyttää. i38.tinypic.com/2vrzp8j.jpg
|
|
|
Post by Juha on Aug 27, 2010 15:20:22 GMT -5
Punainen fordi kaahasi tilan pihaan ja pysähtyi portaitten juureen. Autosta astui Kirsi, joka moikkasi töitä paiskivia Iinaa ja Nillaa.
Istuin löhösin sisällä kädessä tölkki ja aku ankka.
"..ei etäisyys ei vuodetkaan ei mikään meitä erota... ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea..."
Kirsi ilmestyi olohuoneen ovelle hyräillen. Sen vihreä, varmasti ainakin lähemmäs kymmenen vuotta vanha verkkatakki puki serkkutyttöä vieläkin.
Nostin katseen mutta laskin sen melkein heti takaisin aku ankkaan.
- Morgon! Hyi helvetti miten sotkusta täällä on, eikö ois parempi siivota ennen ku pasi tulee? - mitä helvettiä kuka...? - no pasi! eksää nyt omaa pikkuserkkuas tunne! - mitä se kenties täällä tekis? - tietty auttamaan viljan puinnissa, tyhmä. Kirsi pyöritteli silmiään ja lähti keittiön puolelle.
Minä jäin istumaan siihen soffalle ja katsoin kirsin perään hieman ällistyneenä. Ei siinä mitään, ainahan apu kelpaa, mut et pasi?
Pasi on pikkuserkku äitin puolelta. Pasia en oo nähny ainakaan kymmeneen vuoteen, sillon kersana meillä oli kyllä tapana pyöriä kesäisin tilalla ja olla yhessä kylällä kavereitten kans, polttaa salaa tupakkaa ja joimme joskus itsemme hylätyssä vanhassa talossa aina joskus känniin. Porukassa oli tietty muutama likkakin. Pasi oli sillon vähän pullukka, ruskea hiuksinen maalaisjuntti ja se oli syntyny täällä pohjanmaalla ihan tässä lähellä. Nyttemmin en tiiä missä se asuu, kai jossai kaupungissa. Mä asuin siihen aikaan vaasassa mut kesäsin asuin täällä, niin ku pasikin.
Aloin keräämään lattialta niitä lehtiä. Millonhan viimeks nekin oli kerätty? Vein suuren osan pannu huoneeseen.
Kirsi tiskas astiat ja imuroi nopsasti.
- kauan se pasi meinaa olla? kysyin kun olimme istahtaneet siivouksen jälkeen sohville. - ainakin viikonlopun. Tiedä häntä. Nyökkäsin ja nousin. Vedin työtakin päälle ja lähdin pihalle.
- Nilla! Tyttö juoksi luokseni. Voi sitä vallan tunnetta. - peräkärry traktoriin ja pellolle. mä meen puimaan, sä saat ajaa tolla. - Jees, asia selevä.
Juoksin pellolle, jossa puimuri odotti. Merkki tietty MF mutta vanha se oli.
Nilla ajoi pellolle ja sillä oli oikea peräkärrykin, mahtavaa.
Teimme yhteistyötä sen verran että se pelto oli saatu kärryyn. Kun ajoin puimuria konehallille päin, huomasin pihassa oudon tummanvihreän henkilöauton. Sen täytyi olla pasi.
- Porukka! huusin tallilla. Ihmiset - nilla, iina, alina tulivat vieretysten tallin uumenista lähemmäks. - Nyt on tilanne semmonen, että kaikki tulee sisälle kaffeelle. Ystävämme pasi on tullut keskusteemme! Nuoret naiset vilkaisivat toisiaan, kysyvä ilme meikatuilla kasvoillaan. Lähdin tallista ja ne seurasivat sisälle.
Kun riisuin takkia ja kenkiä, pasi tuli olohuoneesta. - Pasi perkele! mitä mies? huudahdin ja paiskasin vanhaan malliin kättä. - Mitäs tässä. Millonkoha mä viimeks oon suaki nähny? mies hymyili. - Ketäs sulla tuossa on? se kysyi ja mua alko hymyilyttää. - Täs on mun virallinen orja Nilla, ja nämä kaks, Alina ja Iina on enimmäksee tallin puolela. Nilla selvästi punehtui, syyn arvatenkin, iina ja alina vaan hymyilivät. - selevä. - no niin, tulkaas kahveelle koko sakki! kirsi huudahti keittiöstä, jossa radio soitti hiljakseen leevi and the leavingsiä. Kappale oli nyt sopivasti lihava, muistaakseni. Istahdimme pöytään ja kirsi kaatoi kaikille kahvia. - Siinä pullaa ja tämmöstä, se tarjoili. Mä nappasin heti parhaimman pullan. Lapsena mä olin oppinut pitää hyvin puoleni, kiitos isoveljeni.
Juttelimme siinä hetken, kunnes ulkona alkoi olla niin hämärää että tyttöjen oli pakko lähteä kotia kohti. - Ehkä mäkin meen vaan nukkumaa, pitkä matka tänne, pasi haukotteli. - Nii missäs sä asutkaan nyt? kysyin. - tampereella. - vais nii. Sit se nousi pöydästä ja lähti vintille. - jääksä yöks? kysyin kirsiltä. - juu, huomenna on taas vapaata töistä. Minne mä meen? - Soffa on vapaana. Tai sit pasin kaa. - Meen sohvalle. viiti häiritä pasia. - Siitä vaan. Mä meen nukkuu. Huomenna sit puimista. Kaikki tyypit täällä tulee hyödyks sitte. - selvä ja mee jo sinne nukkuu, kirsi sanoi ja tyhjensi pöytää. - Jees määm.
|
|
|
Post by Juha on Aug 28, 2010 14:39:02 GMT -5
Ah, lauantai. Nyt ei olis varaa olla krapulassa. Enkä ookkaan.
Olin jo antamassa mulleille aamusapuskaa kun Kirsi ja Pasi tulivat navettaan vieretysten. - Sinähän aikasin oot liikkeellä, Pasi haukotteli. - Pakkohan tässä on. - Siltä näyttää. - Mitä kello on? Kysyin - Puoli seittemän, Kirsi vastas.
Kukaan orjistani ei ollut tänään paikalla, annoin heille lauantain vapaata. Tai siis vapaata ja vapaata. Eihän niistä kuin Nilla tehnyt täysi päivästä hommaa.
Tämä tiesi tuskaa, työtä, tuskaa. Yli 70 eläintä ruokittavana, tarkistettavana, hoidettavana, juotettavana... Hevoset on edelleen laitsalla paitsi aamu ja olli - niitäkin piti siis treenata. Lampaatkin pitäis keriä ja hieman nopsaa. Kylmät ilmat alkaa tulla päälle.
Hyvä jos aamupalan kerkesin vetää alas navetan jälkeen. Sitten taas juoksemaan talliin, valjastaa aamu ja hiitille. - Mulla menee joku tunti, viitikkö valjastaa Ollin ennen kun oon takas, pyysin kirsiltä ja sehän suostu, kuten aattelinki. Pasi hinkkas oma-aloitteisesti hirveää kasaa valjaita. Ne kun lojuivat varustehuoneen nurkassa likaisina ja rapasina. Rempatusta varustehuoneesta puuttu vaikka mitä kuten valjastelineet, muutama satulateline ja päävehkeetkin lojui siellä täällä... Ihmekös tuo jos Pasia rupes ärsyttämään siellä ramppaaminen ja hänpäs alkoi siivoamisen yhteydessä putsia likaiset varusteet. Onnen päivä.
Ajoin Aamun radalle. Siellä otettiin vetoja. Tamma kulki yllättävän hyvin, ilman kaveriakin veti minkä jaloistaan pääsi. Rata oli hiljainen eikä keitään muita näkynyt.
Seuraavaksi ajoin lämminveriori Ollin. Ruunikko oripoika oli aika hermostuneella päällä, ei malttanu pysyä yhtään käynnillä ja tanssahteli. Äkkisellä vedolla nousi vähän pystyyn ja olin jo kerran vähällä uskoa että nyt tuo hevonen tekee voltin. Muttei tehnyt, mikä oli toisaalta ihan kiva juttu.
Ollilla tein hölkkälenkin, otin välillä hieman kovempia vetoja mutta en viittinyt ressata sitä enempää. Pieni hien aiheuttama kiilto ryntäillä paljasti, että ori oli saanut tasoisensa kevyen lenkit. Se ei puuskuttanut, vain vetojen jälkeen vähän. Hyvä merkki.
Pasin kanssa aloimme puimaan syksyn viimeistä kaurapeltoa loppuun. Ja loppuun me se saatiinkin. Nyt on tämän vuoden sato puitu!
Pasi oli rentoa miestä. Hän oli kuin se 14-vuotias pojan kloppi silloin kun olimme täällä nuorina poikina töissä. Ei mitään muutosta - hermoille käyvät vitsit ja ärsyttävä nauru. Tupakasta tuo on päässyt näköjään irti, kovaa itsekuria sanoisin. Itse kun en voisi kuvitellakaan lopettamista.
Oikeastaan tilan työt sujuivat joutusasti ja sujuvasti kolmistaan. Kirsi teki meille muussit nakeilla lounaaks, hyvää pitkästä aikaa. Lampaat on jääny kerimättä tänä päivänä, mutta ehkä voisimme huomenna.
|
|
Iina
New Member
talliapulainen
Posts: 23
|
Post by Iina on Sept 4, 2010 9:12:34 GMT -5
Ilma oli jo niin kylmä, että en tarjennut enää tulla paikanpäälle pyörällä. Sen takia huristelinkin juuri kohti Rekoniemeä. Kello oli vasta kymmenen, eli siellä varmaan oltiin juuri heräilemässä, tai jotkut olivat antaneet ruuat.
Hetken päästä olin jo kaartanut auton Rekoniemen pihaan, ja astuin ulos autosta. Tallipihalla oli aika hiljaista, mutta joitakin hevosia oli jo viety laitumille. Hymähdin ja astelin talliin hymysuin. Ei ketään. Vilkaisin karsinoita. Kaikki olivat yön jäljiltä karseassa kunnossa. Lähdin kuljettamaan loput hevoset laitumille.
Kun talli oli tyhjennetty eläimistä, jäin sinne ainoastaan minä tapittelemaan ympärilleni talikko kädessä ja kottikärry vierellä. Aloitin ahkerasti - siivosin todella nopeaan tahtiin kaikki karsinat, joissa oli asukkaita. Muissa ei ollutkaan mitään, joten niitä ei olisi periaatteessa pystynytkään siivoamaan, ellen olisi ottanut sientä ja saippuavettä käteen.
Kello oli melkein jo yksi. Lakaisin lattioita, ja juuri silloin talliin astui varsin tuttu mies. - Huomenta , hymyilin Juhalle. - No huomenta vain... , Juha sanoi vielä hieman unisena. - Olet siivoillut täällä. Mukavaa , Juha lisäsi vielä, ja lähti saman tien johonkin kävelemään. Tiedä sitten minne.
Tein vielä jotain pieniä siivousjuttuja, ja lähdin sen jälkeen kohti tarhoja. Tarhat oli näemmä jo hoidettu, tai sitten jostain muusta syystä kaikki oli paikoillaan, ja kaikkea oli juuri tarvitun määrän. Hymähdin ja katselin ympärilleni. Katseeni osui Rose -poniin. Hymyilin leveästi, ja suorastaan hyppelin kohti navettaa. Hain Ulpun, ja vein sen Rosen kanssa samaan tarhaan. Kaverukset alkoivat hippasille. Tänään kyllä hymyilytti kaikki.
Tämän jälkeen menin kohti tallia jälleen, ja puhdistin oikein tarkasti kaikki varusteet, jotka siellä oli. Tämän jälkeen menin jälleen Ulpun ja Rosen luo, ja vein Ulpun takaisin omaan paikkaansa. Tämän jälkeen lähdin kohti kotia -tämä päivä hoidettiin nopeasti minun osaltani, ja siihen olin tyytyväinen.
|
|
|
Post by Juha on Sept 4, 2010 14:31:51 GMT -5
Mua rasitti. Mua kiukutti. Mua ällötti.
Joku pirulainen huusi jotain eteisestä. Mun silmät oli vielä kiinni. Päätä kivisti niin että halusin vain jatkaa uniani ja unohtaa kivun. Sänky narisi kun vaihdoin asentoa. Sekin ääni meinas halkasta mun pään. - Juhaa! Missä sä oot? naisen ääni kuului huoneen ulkopuolelta, mahdollisesti eteisestä. Sit Nilla ilmesty makkarin ovelle. - Tuu ajaa Olli, se on tänää nii kauheen hermona et ei sitä alinallekaan uskalla antaa. Murahdin ja vedin peittoa korviin. - Juhaa - Turpa kiinni ja häivy ole kiltti, mä sanoin. - pah! se sanoi ja marssi ulos. Huh. Kyllä ne sen hoitaa, mun pienen Olli-mussukkani. Sehän on niin mahtava ravurikin ettei mitään rajaa.
Nukahdin uudestaan. Näin unta. Siinä Nilla ajoi Aamua ja Alina Ollia. Nilla hallitsi Aamun täydellisesti, mutta olli painu menemään heidän ohitseen. Alina kirku ja veti kaikin voimin ohjista jalat kiinni koppakärryjen lattiassa. Olli viiletti omaksi ilokseen. Pidätteet olivat sille kuin ilmaa. Se tuki juoksunsa kuolaimeen. Ori juoksi jo kaukana. Nilla antoi nopeasti aamulle ohjaa ja läpsäytti piiskalla tammaa takapuoleen. - Perään! Nilla huusi ja Aamu lähti nopeaan juoksuun. Mutta sillä ei ollut mitään mahdollisuuksia saada kiinni lämminverioria. Välimatka piteni kokoajan. Suomenhevostamma pukkasi hikeä ja selän ja ryntäiden karvat olivat jo märkiä. Peli oli menetetty. Nilla ehtii vain nähdä kuinka Alinan hevonen vauhkoontuu täysin ja ryntää syvemmälle metsään, kunnes heitä ei enää näy. Nainen tiesi, ettei sitä paria tulisi enää koskaan näkemään.
Havahduin hereille. Päivä oli jo pitkällä. Krapula painoi vieläkin päälle, mutta nälkä oli niin helvetin paha että nyt oli noustava. Kömmin ylös ja haparoin askelin kävelin keittiöön syömään jotain.
Puin vaatteet ja menin ulos tarkistamaan tilanteen. Ehkä sen Ollin voisi sittenkin ajaa ellei ne jo kerenneet. - Huomenta päivää, sanoin iinalle, joka oli työn touhussa tallilla. Tyttö hymyili lämpimästi. Ai että miten söpöltä se näytti, vaaleat lyhyehköt hiukset ponnarilla. Ne oli vähän kastuneet, todennäköisesti olivat pesseet vähän Aamua ja muutakin... Sillä oli musta huppari ja jotkut hassun vihreät housut. - Huomenia huomenia, se sanoi ja jatkoi töitään. - Joko ollin ajettu? kysyin ja kaivoin taskusta aamutupakan. Sen aika kun ois ollu jo kauan sitte. Sytytin sen ja polttelin sitä rennosti iinan mulkoilusta välittämättä. - Ehei. Aamua reenattiin yhessä Nillan kanssa. Olli jätettiin sulle. Piruuttaan ne sen mulle jätti. Nyt kun Iinakin oli tallilla, niin ois se sen voinu ajaa. Mut ne jätti sen mulle vaan piruuttaan. Mä kyllä tiesin sen. - Jaha, sanoin ja lähdin hakemaan Ollia tarhasta. Se oripoika oli yksin siellä, mitenkäs muuten. Kiinnitin sen käytävälle ja harjasin ja valjastin hevosen. - Millanen toi on ajaa? Iina kysy kun olin laittamassa kärryjä perään. - No jaa, ehkä tää on enemmän miesten hevonen, mutta kyllä tää käsissä pysyy tottuneella kuskilla ja myös naisella, sanoin ja vinkkasin sille silmää. - Pärjäisinkö mä tolle? - ehkä kerran Nilla tai mä voisin sun kaa ajella alkuun mut kyl mä uskon et sä osaat sen pitää kurissa. Se vaan nyökkäs ja lähti omille teilleen. Minä hyppäsin kärryille ja lähdin veks radalle hiittaamaan.
Aurinko paistoi, mutta kylmä pohjoistuuli viilensi ilmaa inhottavasti. Tuuli otti kylmästi paljaaseen ihoon. Kädet tuntuivat jääkalikoilta. Ollilla tosin tuntu olevan jo kuuma. - Hohhoh, soo, sanoin kun olli otti vähän vauhtia. Se kuunteli toisella korvalla ja vastasi nopeaan ja ronskiin pidätteeseen auliisti. - Gud boi, sanoin ja me viiletettiin reippaaseen tahtiin aurinkoisessa syysilmassa kohti maalilinjaa. Annoin hevoselle hieman ohjaa jolloin se otti pientä spurttia. Tumman hevosen märkä karva kiilteli auringossa ja sen hengitys huurusi. Siellä ei ollut ketään muita kun me kaksi - hevonen ja mies.
|
|
alina
New Member
Posts: 9
|
Post by alina on Sept 13, 2010 12:10:46 GMT -5
Mä olin ärtynyt. Kuten jokaikinen nuori jolle soitetaan viideltä aamulta ruokkimaan hevoset koulupäivänä. Kyllä, mulle kävi niin. Juha päätti soittaa, jostain päähänpistosta johtuen kello viideltä, ja kehtasi vielä mutista jotain epämääräistä siihen. Ja samanlaisesta päähänpistosta mä nousin, kiirehdin tallille (ja Juhan talo oli tietenkin piemänä, huoh), heitin heiniä hevosille, kiirehdin kotiin, yritin vähän siistiä heinäisiä hiuksiani (mikä ei onnistunu) ja lähdin kouluun. Koulussa kaikki jaksoivat muistuttaa ulkonäöstäni ja reputin kemian testin. Päivä siis ei ollut hyvä. Se ei ollut lähelläkään sitä.
Huonosta tuulestani riippumatta päätin silti mennä tallille. - Moi Alina, Iina huudahti saapuessani talliin. Nyökkäsin vastaukseksi ja heitin koulurepun mahdollisimman väkivaltaisesti nurkkaan. Raahauduin Iinan luokse. - Missäs kaikki on ja mitäs tehtävää tääl olis jäljellä? - Öö odotappas hetkinen... Karsinat on jo siivottu, karja tarkastettu... Hetkinen, puhista varusteet tai jotai.
Valjashuone oli kyllä hyvässä kunnossa, lukuunottamatta likaista vanhaa rättiä nurkassa, jonka heitin välittömästi roskikseen. Etsiskelin kaapista nahkarasvan ja nostin muutamat valjaat telineistään. - Irti irti irti... Stana lähe jo irti! mumisin kovaäänisesti ilkeälle tahralle, joka oli tiukasti pinttynyt kiinni. Tuntui kuin se olisi katsellut ja oikein nauranut ivallisesti, hähhähhää etpäs saakkaan minua pois. Jess, se lähti, suhahdin tahran viimein antaessa periksi. Ja sitten tajsuin vilkaista ympärilleni. Vielä ainakin kuusi samanlaista, jokainen omissa valjaissaan oikein odottelemassa kirosanojani. Huokaisin. Kirosin. Ja sitten kirosin uudestaan. Ja sitten ryhdyin hommiin.
- Hei Alina, Juhakin ilmestyi paikalle - Oliko pakko herättää? - Niin kukamitähä? Et sinä näyttänyt nukkuvan...? - Ehe ehe. En tarkottanu iha tota - No mitä sitten? - Satuit soittamaan keskellä yötä.., murisin - Minäkö? En? - Ei kai vaan... - Hä? - Hups... Mä taisin ihan vahingossa soittaa sulle, mies vähän niinkuin kimitti - MITÄ?!!! - Sun sukunimes on aika lähellä yhtä nimeä ja mun piti soittaa sille ja tota... - Sä. Soitit. Mulle. Keskellä. Yötä. Jonku. Tyypin. Takia. Oliks se joku muija?, pihisin raivosta. - Öh.. Joo - Stana mä tapan sut joku kerta! - Tai ainaki haluaisin. Mutko sä oot mun pomo.. Shit, lisäsin.
Ja sit mä olin entistä huonommalla tuulella. Kuljeskelin ympäri tallia tylsyyksissäni. Aamu tunki päänäs karsinastaan käytävälle. Avasin karsinan lukon ja astuin sisälle. Rapsutin hevosta korvan takaa ja silitin sen pehemää turpaa. Hymyilin. Mikään ei tuo hyvää tuulta paremmin kuin hevoset. Ei mikään.
|
|
Iina
New Member
talliapulainen
Posts: 23
|
Post by Iina on Sept 15, 2010 13:25:54 GMT -5
Koko aamu oli ollut aika kiireistä aikaa. Juha oli laittanu lapun tallin oveen, että ei ehdi tänään ajaa hevosia. Mä ajoin jo Aamun, mutta Ollia en uskaltanu vielä ees kokeilla kun en tuntenu koko hevosta kunnolla. Toki olin vähän talutellut, juossutkin vierellä hetken.
Kello oli jo kaksitoista, olin parhaillaan siivoilemassa kolmatta karsinaa. Yritin tehdä kaiken nopeasti, mutta silti huolellisesti. Hommia oli jäänyt minulle hieman enemmän, koska tyttöjä ei ollut näkynyt koko päivänä.
Kun parisen tuntia oli mennyt, olin saanut karsinatkin siivottua. Siirryin varusteiden pariin. Ne olivat viime kerrasta pysyneet suhteellisen siisteinä, mutta joissakin kuolaimissa oli ihan älyttömästi kiinni kuivunutta kuolaa.
Puunauksen jälkeen siirryin tarkastamaan tarhoja. Muutamiin tarhoihin raahasin paalit ja kiikutin lisää vettä.
Päivä kului nopeasti muita, pieniä tallihommia puuhaillen. Juha taisi kerran pyörähtää paikalla, mutta olin niin omissa ajatuksissani, että hyvä että edes tervehdin.
Joskus seitsemän maissa lähdin takaisin kohti kotia. Olin umpiväsynyt, joten rojahdin suoraan sänkyyn.
//ot, hieman on tullut taukoa kun inspis ei ole löytynyt :<
|
|
Iina
New Member
talliapulainen
Posts: 23
|
Post by Iina on Sept 18, 2010 11:10:02 GMT -5
Olin aika varhain liikkeellä, johonki yheksän aikaan. Olin heränny ihan ilman herätyskelloa pari tuntia aikaisemmin, mitä yleensä herään, ja päättänyt sitten lähteä suoraan töihin kun kerran kotonakaan ei ollu muuta tekemistä. Äitiki oli ottanu mun koiran mukaansa, kun väitti että mulla ei ollut mahdollisuutta hoitaa sitä kunnolla. No mikäs siinä, enemmän vapaa-aikaa, mutta kyllähän sitä otusta vähän kaipaa jo.
Hymähdin ja tartuin harjaan, ja astuin Ollin karsinaan. Poika oli jo huomioinut mut, ja hirnui siellä tyytyväisenä, kun saa kerrankin huomiota. Tai no, kerrankin, joka päivähän se sai, mutta tais olla poitsu aika huomionkipeä. Ollin toinen kylki oli ihan mudassa, se oli ollut aikaisemmin aamulla kai hetken tarhassakin. Kun ne ahkerimmat täällä kuitenkin heräs joskus neljältä ja tuli tekemään aamutallin ja muita hommia.
Kun olin saanut Ollin siistittyä, vein Ollin takaisin tarhaan. Tämän jälkeen harjailin myös muut hevoset, jotka tallissa oli, ja vein nekin tarhaan. Aloitin karsinoiden siivouksen, joka siinä raikkaassa, hieman kirpeässä sisään tulvivassa ilmassa hoitui varsin mallikkaasti.
Karsinat putsattuani siirryin varusteisiin. Kukaan ei ollut kunnolla puunannut niitä vähään aikaan, joten otin kaiken maailman tökötit esiin ja aloittelin puunauksen. Siinä samalla ajattelin nykyään minua piinaavaa asiaa. Eksäni oli saanut jonkun pimahduksen, ja hän seuraili minua sinne tänne, rivitalojen pihallakin pyöriskeli välillä. Ensin luulin hänen muuttaneen sinne, mutta kun alkoi postilaatikkoon tulvia viestejä, säikähdin jo vähän. Poliiseillekin olen asiasta maininnut, mutta he eivät tee mitään.
Hymähdin. Varusteetkin oli jo putsattu. Mitäköhän nyt voisi tehdä.. Astelin talliin varustehuoneesta, ja siellä seisoi varsin tyytyväisen näköinen mies. Tällä kertaa onneksi Juha, eikä Tomi, eksäni. - Täällä on oltu jälleen ahkeroita! , Juha melkein huudahti. - Joo-o , hymähdin hieman surullinen hymy kasvoillani. - No, mitäs nyt? , Juha kysyi, ja näytti olevansa aidosti kiinnostunut, ja hieman pahoillaan. - Eipä muuta, kun että eksästä on nyt sitten tullut stalkkeri. Tyyppi seuraa mua melkein koko ajan. - Jaa.. , Juha sanoi, ja rypisti otsaansa. - Voi sua , Juha lisäsi, ja avasi sylinsä. Hymähdin, ja kävelin hitaanlaisesti Juhan halaukseen, ja painauduin miehen rintaa vasten. Juha halasi aika tiukasti. Mutta hyvä lohduttaja tyyppi oli kuitenkin. Hetken päästä avasin sulkemani silmät, ja huokaisin. - No, takas tallitöitä jatkamaan, hymyilin hieman. Juha nyökkäsi, ja näytti olevan aika iloinen halista. No, miehet on miehiä. Ja mitä tärkeämpää, Juha on Juha.
Kävelin kohti tarhoja. Nappailin sieltä Amban, ja juoksutin oripoikaa hetken. Saman tein muillekin koneille. Päivä vaihtui jo iltaan, olin mennyt Aamun kanssa pitkälle maastakäsin -lenkille. Aamu oli tykännyt tällä kertaa rauhallisemmasta. Tosiaan, kello oli jo yhdeksän illalla. Menin heittämään hevosille iltasapuskat, ja juuri kun olin lähdössä, Juha ilmestyi taakseni. - Haluaisitko jäädä yöksi, ei tarvitse huolehtia siitä eksästä? , Juha kysyi. - Emmätiiä , hymähdin. - Jäisit nyt , Juha maaritteli. - No.. Okei sitten , huokaisin, ja kävelin Juhan vierellä kohti taloa.
Koti oli jaksettu jopa siivota, tai siis, roskat viety pois ja pullot myös. Joko joku oli ollut ahkera, tai Juha oli suunnitellut tätä aikaisemminkin. Juha käveli huoneeseensa, ja kävelin perässä. Juha kaivoi kaapistaan oman paitansa, ja ojensi sen minulle. Mitään sanomatta otin paidan, ja jäin siihen hetkeksi miettimään.
Juha olikin jo kavunnut sänkyynsä, ja katsoi minua hieman odottaen. Hymähdin ja nostin paitani pois, ja laitoin Juhan t-paidan sen tilalle. Laskin farkut pois, ja asetin ne tuolille. Kävelin Juhan viereen sängylle. - Hyvää yötä, Juha , sanoin ja hymyilin hieman. - Öitä.. , Juha sanoi, ja katsoi yhä minua miettiväisesti. Käännyin kyljelleni, ja silloin, kun olin melkein nukahtanut, tunsin vielä Juhan laittavan kätensä päälleni. En jaksanut huomioida sitä sen enempää, mitäs laittoi sitten. Oli tässä ihan mukava nukkua. Ja siihen sitten nukahdin.
|
|
alina
New Member
Posts: 9
|
Post by alina on Sept 18, 2010 13:48:39 GMT -5
- Terve Pasi - Ai, terve alina. Hereillä näin aikaisin? - Pakkohan sitä, muuten toi Juha alkaa räyhään - Heh, nojaa, kyllähän sen Juhan tietää, mies naureskeli. - No todellakin, virnistin. - Mistäs täällä puhutaan? - Ei ainakaan sinusta, kumpikin, sekä minä että Pasi möläytimme. Vilkaisimme toisiimme. Ja purskahdimme nauruun. Juha näytti jotenkin vihaiselta, ei hajuakaan miksi. - Alina hophop, nyt siitä siivoamaan boxeja kuin olisi jo! - Ettäs kehtaat yrittää tuollaista tyttöstä, vielä lapsihan tuo on, kuulin Juhan mutisevan lähtiessäni. Painoin käden suulleni etten olisi purskahtanut nauruun. Pasi, minua? Ei ikinä. Sitä paitsi se varmaan seurusteli ja kaiken päälle se oli ikivanha. Ei se tosin pahannäköinen ollut, mutta silti. Siirryin virnistellen karsinoita siivoamaan.
Paiskasin toimiston oven auki. - Valmistaa, Juha mitä on viel jäljellä, tokaisin tylsistyneenä, mutta pysähdyin samalla. - Jospa mä en tuukkaan häiritsemään. Ja Juha, jos mitenkään voit, niin pidä paita päällä, kiitos. Täällä on 'pieniä lapsia', kostin Juhalle lipuen huoneesta ulos kuin käärme. Mitä olin huoneesta löytänyt? Nojaa, hankkikoon lukon, tai vaihtakoon vaatteensa muualla. Onneksi en ollut tullut minuuttia myöhemmin. Purskahdin nauruun. Juha tuli hetken kuluttua naama punaisena toimistosta. - Eikö perkele voi koputtaa! - Mistäs täl on kyse? Nilla ilmestyi nurkan takaa. Jos tomaatin värisestä Juhasta pystyi tulemaan punaisempi, niin nyt se todellakin tapahtui. Vaivautuneena se vaikeni ja häipyi paikalta vähin äänin. - Mikäs tolla oli? - En tiiä, naureskelin vaatimattomana. Pidin asian salaisuutena, koska siitähän saattaisi tulla vielä hyvä kiristyksen aihe. Saisipa vaikka ukon siivoamaan karsinoita. Vaikutin varmaan mielipuolelta virnistellessäni siinä, joten ihmettelen miksi Pasi uskalsi lähestyä. - Hei Alina - No hei Pasi. Toisen kerran tänään. - Niin, totta, Lähekkös ajaan hevosia? - Miten vaan, eipäs tässä muuta tekemistä olekkaan. Nillakin lähti jo, tokaisin. Me siis lähdimme, minä ja Pasi, kumpikin hevosen kärryillä reipasta ravia kohti erästä vauhdikasta metsäpolkua. Minulla oli alla Aamu, Pasilla Olli. Täytyy sanoa, että meillä oli hauskaa. Pasi onnistui tippumaan kärryiltä ja hevonen hukkui jossain vaiheessa. Kotia päin se lähti, kavot vilkkuen. Naureskellen keräsin vähän nolon Pasin Aamun kärryille ja palasimme tallille.
Illalla sain kyydin Pasilta kotiin. Vilkutin miehelle, joka lähti kaasu pohjassa - naisiin.
|
|
|
Post by Juha on Sept 18, 2010 13:52:38 GMT -5
19.9.2010Heräsin aamulla yksin vuoteella. Aurinko paistoi kuumasti ja paiskasin peiton menemään. Nousin ja kiskoin farkut sekä gollegepaidan päälle. Iinasta ei näkynyt jälkeäkään koko huushollissa. Aloitin päiväni ruisleivällä ja kahvilla. Vilkaisin keittiön ikkunasta ulos ja näin mustahiuksisen alinan köpöttelevän tallille päin. Missäköhän Iina oli? Vaaleaverikkö oli ollut eilen lähes unelmaisen vastaanottavainen. Olispa tänäänkin. Todellakin. Istuskelin olohuoneen sohvalla ja tiirailin jotain ihmeen juorulehteä. Ulko-ovi paukahti ja Iina med Nilla ilmestyivät esiin. - Juhaa, aamunavetta kutsuu, Nilla hymyili. - Ai sä et tehnykkään sitä? kysyin huokaisten. - No een, mut jos herra ei yksin jaksa niin kaipa iina vois auttaa sua. Iina katsahti hetkeksi Nillaan mutta lopulta hymyili ja nyökkäsi. - Käypi mulle, sanoin ehkä hieman liian vihjalevasti. Nilla pyöräytti silmiään ja taputti iinaa olkapäälle. - Noita ton juttuja, älä välitä, se sanoi. Iinan kasvoilla vilahti pieni hymyn häivähdys. Nilla lähti ulos ja jätti meidät kahden. Iina vältteli mun katsetta. - Vieläkö sua painaa se eksäjuttu? kysyin. - Ei enääm, se sanoi ja hymyili. Nyt se katto mua silmiin. - No hyvä, sanoin ja väänsin naamalle äidillisen ilmeen. - Älä nytten... ei sua oikeesti vois noi paljon kiinnostaa mun murheet. - No kuule kiinnostaa... sanoin, nousin ja suutelin tyttöä. Se hätkähti. Hetken luulin et se vastustelis, mut sit se rentoutu ja vastas takasin samalla mitalla. Peräännyin vähän. - Pitää mennä navettaan, tuu. Kävelin reippaasti ulos ja Iina tuli perässä. Me tehtiin navetta. Iina osas hommat jo hyvin. - Hyvä tyttö, sanoin ja puristin röyhkeesti pimua takapuolesta. Se kiljahti. - Shh, lehmät innostuu! sanoin naurahtaen. Iina käveli jo tallille päin. Siellä ne varmaan tekee justiinsa aamutallia. Menin kans talliin. - Nilla! Lampaille heinäpaali! Huusin ovelta. Iina rapsutteli Ambaa, muita tyttöjä ei näkynyt. Olivat kai vanhalla puolella. Mutta vastaus kuului: - Joo joo! Hetki pieni! Hymähdin ja sytytin tupakan. Otin Ollin karsinasta ja vein sen tarhaan. Vein muitakin hevosia, sillä tänään ketään ei treenattaisi. Sunnuntai kun on. Tänä iltana mie meen käymään tuolla kapakalla mun vanhalla ladallani. //se pikkuserkku-pasi on sit jo häippässy takasin tampereelle, ettei tuu epäselvyyksiä. Lähti tänä iltana
|
|
Iina
New Member
talliapulainen
Posts: 23
|
Post by Iina on Sept 19, 2010 4:27:35 GMT -5
Olin herännyt aikaisin Juhan viereltä, ja lähtenyt suoraan vaihtamaan vaatteet kotiin. Noin tunnin päästä olin takaisin tallilla, ja päätin mennä Pepen ja Danin kanssa metsään lenkille. Tottelevaiset tallikoirat köpöttelivätkin vapaana metikössä, ja niiden mennessä hieman liian kauas, hyvin koulutetut koirat juoksivat lähemmäs vihellyksestä.
Tullessani lenkiltä takaisin, Nilla ilmestyi siihen eteen. Menimme hoitamaan tallia, ja saatiin karsinoitakin siivottua. Hetken päästä Nilla sanoi, että nyt mennään työllistämään Juhaa. Eilisestä oli tultu hieman juteltua siinä karsinoita siivotessa. Hymähdin, ja lähdin jo reippaasti talolle lähteneen Nillan perään.
Nilla taisi kiusoitella hieman, kun törkkäs mut Juhan kaa navettaa hoitamaan. Juha kysyi eksästä. Sanoin, että ei se enää paina mieltä. Valehtelin. En jaksanut puhua siitä. Yhtäkkiä Juha suuteli. Hämmennyin hieman, mutta jotenkin automaattisesti "antauduin" Juhan hellyydenosoituksille. Toivoin vaan, että Juha ei luule liikoja.
Navetassa Juha päätti lopuksi puristaa persettä. Joo, tuli hieman yllätyksenä, ja kiljahdin ofc. Pudistin päätäni hieman. Juha oli varsin.. No niin. Lähdin jo kohti Ambaa, ja jäin siihen rapsuttelemaan sitä. Loppupäivä menikin pienempiä tallihommia hoidellen.
|
|
alina
New Member
Posts: 9
|
Post by alina on Sept 19, 2010 5:16:50 GMT -5
- Nää täällä sit kahestaan, naureskelin saapuessani tallille - Mitä ei me mitään... Juha mutisi jotenkin vaivautuneena. Virnistellen kuljin kaksikon ohi ja taputin Iinan olkapäätä. - Ai että sellasta... Suuntasin harjailemaan hevosia, tuo pari kun oli nähtävästi kerinnyt tehdä melkein kaiken. Aamu odottelikin karsinassaan innostuneen näköisenä. - No, mitäs Aamu? kuiskasin hevosen korvaan ja nappasin harjapakista harjan. Aamu hörähti tyytyväisenä ja tuntui asettuvan ainakin vähän aloilleen. - Hei Juha, kävisiks sä ajaan ton Aamun? - En! - Joo kiva. No Nilla, kävisiks sä? - Joo - Loistavaa. Ei toi Juha nähtävästi halua irrota tuosta kumppanistaan, virnistin. Istuskelin tylsistyneenä valjashuoneen puolella, kaikki hommat kun oli tehty. Kuulin kiljaisun, ilmeisesti Iinan suusta. En viitsinyt mennä katsomaan, ties mitä sieltä löytyisi. Edellispäiväinen toimistokohtauskin oli jo ollut liikaa mulle. Hymyilin ja aloitin yhden maailman ärsyttävimmistä hommsita - puhdistin valjaat. - Ringg, ringg, mun puhelin päätti sitten jossain vaiheessa sanoa. Vedin ikivanhan kännykän taskusta ja painoin vihreää luuria. - Alina - Moi Alina, Elina tässä - Terve Elina! No, mitäs sulle kuuluu? - Tiiäkkö mitä? mä oon tulossa tapaamaan sua! - Hä? Millon? - Ens viikolla! Mä tuun maanantaina, nähdään koulussa! Elina sulki puhelimen ja jäin seisomaan ällistyneenä paikoilleni. Vaaleaverikkö ystäväni oli tulossa käymään, ehkäpä ihan Rekoniemeenkin asti. Hymyilin: vihdoinkin samanikäistä porukkaa käymään. Ongelmana vain oli se, että Elina, blondi, inhosi hevosia. Mutta Juhasta kuullessaan se varmasti ryntäisi tallille. Iltapäivästä lähdin kohti kotia, läksyt ja kaikki olivat tekemättä. --------------------------------------------- // Okkei, kiva tietää Toivottavasti Elinan tuleminen ei haittaa, luultavasti tulee käymään siinä maanantain/tiistain, ehkä jopa keskiviikon aikana. Saa käyttää tarinoissa siis niiden päivien ajan. Okei, eipä haittanne =) Tallille saattaa tulla uutta porukkaa muutenkin lähiaikoina.
|
|
Iina
New Member
talliapulainen
Posts: 23
|
Post by Iina on Sept 20, 2010 12:31:13 GMT -5
Tulin noin kahdentoista aikoihin Rekoniemeen. Olin katsonut eilen illalla pitkään hevosten myynti-ilmoituksia netissä, ja kädessäni oli höyryävä kuppi kahvia. En muuten juonut paljoa kahvia, mutta välillä kupillinen auttoi jaksamaan, jos olin aivan väsynyt. Haukottelin hieman, ja hörppäsin kahvimukista. Kävelin hieman löntystellen talliin, ja istuin jakkaralle juomaan loput kahvista. Aamu odotti varmaankin jotakuta laittamaan varusteita. Huokaisin ja laskin kahvimukin jakkaralle, ja kävelin Aamun luo.
Matkin hevosen hörähdystä. Aamu kiinnitti minuun huomionsa. Nappasin Aamun karsinan viereen jääneen harjan, ja astuin karsinaan harjailemaan. Harjailun jälkeen laitoin Aamulle varusteet päälle, ja taluttelin kohti tallipihaa. Matkalla Juha tuli vastaan. - Mä voin ottaa Aamun , Juha sanoi. Nyökkäsin ja menin siivoilemaan karsinoita. Loppu päivä kului karsinoita siivotessa, tarhojen kierrossa, varusteiden puunauksessa ja muussa mukavassa.
|
|
|
Post by Juha on Sept 25, 2010 10:54:45 GMT -5
25.9.2010 - Treenia ollillaPilvettömältä taivaalta paistoi lämpimästi aurinko, mutta tuuli oli raju ja kylmä. Vedin vähän-vaikka-minkälaisten-eläinten-ulosteen-hajuisen takkini päälle ja päähän tietysti Nilvilan Rehu OY:n mustan lippiksen. Sitten ei kun Olli valmiiksi ja matkaan. Olli oli yhteistyökykyisellä päällä. Se seisoi karsinassa ja mutusteli tyytyväisenä Alinan antamaa porkkanaa. Tumma tyttö hymyili ja väistyi karsinan suulta, kun otin Ollin käytävälle. - Reeniä reeniä, olli, Alina sanoi ja silitti orin turpaa käytävällä. - Olli on ihan mukavassa kunnossa, eiks vaan. Mutta starttiin sitä ei vielä laiteta. Tällästä peruskunnon ylläpitämistä, tiedäkkös, selostin nuorelle tytölle. Se nyökkäs ja lähti tottuneesti viemään yksäreitä ulos. Kun oltiin valmiita lähdimme matkaan. Siinä tommoinen nopea väsäys, konilta näyttää puuttuvan joitakin osia valjaista etc pikkujuttuja.
|
|