|
Post by Juha on Sept 28, 2010 14:10:05 GMT -5
Siivoilin tallissa, ja samalla kuuntelin typyjen muminaa tallivintiltä. Iina oli yks päivä löytänyt varustehuoneesta jotkut portaat ja tietysti kiivennyt kurkistamaan ylös. Ja sillein löytänyt vintin, josta en ollut koskaan hiiskahtanutkaan. Ties mikä ryypiskelypaikka siitäkin tulisi. Ja vielä tallissa, luoja…
”Turvat umpeen!” mörisin tallista likoille, joitten hihitys alkoi ottaa päähän. Muutenkin jouduin itse aamutalliin, jotain kunnioitusta. ”Helvetti, mitä sä täällä peuhaat?” Nilla näytti tulleen ylhäältä. ”Ku oot siinä joutilaana viepäs Peppi ulos.” kosto elää. ”Yees, mama.” Virnistin nuorelle naiselle kulmien takaa säälivästi. Vaikka en tippaakaan sitä vielä ollut säälinytkään.
Kuului auton ääni, oven pamaus, ja hetkessä huojuva kirsi oli tallissa. ”Ja mikähän sua mahtaa vaivaa?” kysyin, mutta se ei ollut kuulevinaankaan. ”saulii… saulii… ra…rat..suni…” se sanoi ja haparoi kohti vanhaa puolta ja yksäreitä. ”Tällä kertaa se en ookkaan minä joka täällä promilleissa liikuskelee, saatana. Mutta ratsastamaan en suosittele siun lähtevän, hei…” ”Hei, piä kuule pääs kiinni ja tarjoo mulle mieluummi kalja!” se näytti suuttuvan ja oli lähellä ettei tarttunut kiinni takista. Supisin jotain ja ilmoitin Saulin olevan nyt muualla – siis tarhassa Ollin kanssa, mutta sitä en tietystikään kertonut. Sinne oritarhaan ei sillä ole mitään asiaa tuossa tilassa. ”MI…MINNE SÄÄ OOT VIENNY MUN RATSU..NI!” se huusi. ”shh…” Iina rauhotteli. ”Mene mieluummin sisälle kaljalle, kirsi.” Sanoin ja nyökkäsin iinalle, joka otti ja talutti naisen sisälle. ”Alina, mitäs mieltä oisit jos tulisit ajamaan Aamua? med mie.” Se näytti ilahtuvan ja nyökkäsi. ”No ei muuta kun valjaat niskaan.” sanoin ja osoitin aamun karsinalle. Itse kävin ottamassa pienet savut ulkona sillä aikaa kun tyttö valjasti jo tottunein ottein tammaa. Tarkistin vielä kaiken varalta varusteet mutta kaikki oli ok ja nyökkäsin tytölle joka hyppäsi kyytiin vierelle.
Koko alkumatkan tyttö nipisti nenäänsä. ”Miks sä haiset tollaselle…?” se kysyi vihdoin. ”Mitä, meinaakko ettet tykkää miehen ominaishajusta?” ”No en todellakaa jos se haisee tupakan,viinan,heinän,lannan ja pakokaasun sekotukselta!” se naurahti ja mä hymähdin. Annoin ohjat sille.
Matka sujui ihan hyvin mun osalta varsin leppoisasti. Alinalla oli välillä vaikeuksia pidättää tammaa, mutta ei mitään kauheaa tapahtunut ja osas lopulta pitää oikean tahdin. pööfekt.
Kirsi oli lähtenyt kun tultiin takas. Kai iina oli heittänyt sen kotiin. Hyvä. Sillä mä en jaksa muita humalaisia ellen ite oo se joka on kännissä, tai yksi niistä.
|
|
|
Post by Juha on Oct 10, 2010 1:43:05 GMT -5
Heräilin. Aurinko paistoi ikkunasta huoneeseen. Oli mukavan hiljaista, mutta päätä pakotti silti. Mä en ymmärrä, ehkä se yrittää sanoo mulle et tupakkaa ja äkkiä.
Nousin ja menin ulos portaille tupakki suunpielessä. Kevyt ja viileä tuuli heitteli maan oransseja lehtiä. Silloin näin Iinan ajavan pihaan autollaan. Yllättäen autosta nousi myös Nilla. - Huomenta. Nilla sanoi. - Huomenia huomenia. Tallissa ei vielä oo tehty mitään. - Hö, no mene sinä iina sinne niin minä käväisen heittämässä lampaille paalin, jookos. Iina nyökkäisi ja oli jo menossa. - Hetkinen, maistuiskos tytöille ensin kahvee? - Mikä ettei.
Menimme sisälle. Joku tytöistä laittoi keittimen päälle ja sillä aikaa sytytin takkaan valkea. - On se niin epäreilua, että tommosella miehellä on tällänen koti. - Miten niin? kohotin kulmaa. - No täähän on iha supervanha ja iso ja kodikas... silti niin sotkunen... - Pah, että iso. Ei tässä ookkun kolme makkaria. - No arvaa, monta mun talossa on? Nilla sanoi. - neljä? - No kuule ei. Kaks. Kaikki repes, en tiiä mitä hauskaa siinä oli. - Nilla, jos sä haluat niin tälläisen niin ei muuta kun haet matkalaukun ja muutat. - No ei kiitos. - Ei pakolla, sanoin. Tytöt kaatoivat omatoimisesti kahvinsa itse. - Missä alina? - Kotona, laitoin sille viestin ettei tarvi tulla aamutalliin, eiks se oo ollu nyt niin ahkera muutenki? Iina sanoi. - Pah, josse tyttö haluu ratsastaa Aamulla vielä niin sen eteen täytyy tehdä töitä. - Juha, se on lapsi... Nilla sanoi. - Lapsi tai ei, töitä on tehtävä, ilmaseks ei saa mitään! - Sehän on tehny töitä! Hyvä jos koulussa kerkeää käydä! Nilla raivostui. - No onhan se ollu koulussa! Livistäny monelta aamultaki! - Vitut, Juha, ookkos sä käyny itte ollenkaa koulua? - Mitä se sua liikuttaa! - Liikuttaa se. Ja alina ei käy kyllä tettiä täällä, se on muutenki täällä AINA raatamassa! - JA SEHÄN KÄY! se on jo sovittu, Allu ite halus. - Mut eihän se oo reilua, ettet sinä tee muuta kun juot jotai saatanan viinaa ja poltat tupakkaa niin että pian talli on vaan tuhkaa ilmassa! - Haista sinä paska, mun puolesta sä voit mennä jo töihin! - AAAAAAAAAAAAAAAAARG! Mee ite päläläpälä.
Iina kuunteli raivokkaiden ihmisten - pomonsa, eli mun ja työkaverinsa huutoa etäämpää. Se hiippaili jo talliin.
Kinastelu loppui siihen kun iina juoksi eteiseen ja sanoi ollin tulleen aidoista läpi. - Voi saatanan saatana!! huusin ja vetäisin äkkiä lippiksen ja takin päälle. Juoksin tarhoille, ja siellä Olli hulluna juoksi ympäriinsä tammalaitumia. - Hemmetin hemmetti, toivottavasti Peppi ei oo kiimassa, kato, Olli menee pian sen tarhaan! Nilla panikoi. - OLLLLI!! Iina huusi mutta ori ei kuunnellut. Alta aikayksikön ori oli pepin ja Saulin tarhassa. - Olli helevetti! juoksin talliin. Missä riimunarut oli? Samperi, aina kun niitä tarvii niin ne on hukassa. Tuolla on jonkun yksärin riimunaru, menin hakemaan sen ja juoksin ulos. - Olli astu jo Pepin! - SAATANA! sanoin ja otin ympäri pihaa hullunlailla juoksevan orhin kiinni. Vein sen talliin. - Tekis mieli viiä sut jo makkaratehtaalle, helevetin koni! - Älä sitä syytä. Eikä siitä varsasta tuu ees paha, Ollihan on huippusukua, samoin peppi. Ens kesänä tulee varmaan ihan nätti varsa, vaikka se onkin vahinkovarsa. En sanonut mitään. Toisaalta toi oli totta ... Toivotaan ,ettei Peppi tule kantavaksi...
|
|
Iina
New Member
talliapulainen
Posts: 23
|
Post by Iina on Oct 13, 2010 10:43:20 GMT -5
13.10.2010 Jo aika aamuvarhaisella olin tullut talliin. Pihalle oli satanut jo pieni lumikerros. Onneksi hevoset olivat nauttineet oloistaan lämpimässä tallissa. Haukottelin, ja ulos ilmaa puhaltaessani tuli suuni eteen höyryä. Aivan kuin olisi röökiä polttanut, mutta sitä terveellisempää. Naurahdin ajatuksilleni, ja avasin tallin oven. Muutama hevonen vielä nuokkui karsinoissaan, mutta Aamu katsoi minua reippaan oloisesti, valmiina saamaan aamusapuskansa. Siinä kolistellessani ja laittaessani ruokia, loputkin asukkaat heräsivät ja hörähtelivät karsinoistaan uteliaana. Milloinkohan olen oikeasti tehnyt aamutallin. En yksin ainakaan kertaakaan. Odottelin, että nälkäiset kopukat söivät, jonka jälkeen hain jokaisen loimen, ja vein kaikki, suurista hevosista pullaponeihin asti, loimitettuina tarhoihin. Heiniä en ollut vielä antanut, joten kävin heittämässä ne vielä tarhoihin ja vaihtamassa veden. Edellinen vesi oli pinnasta hieman jäässä, joten hetken sitä sai kepillä tökkiä, että ohuet jääpalat lähtivät irti. Palatessani takaisin talliin, sinne oli selvästi tullut joku muukin. Näemmä Juha. - Huomenta, hymyilin. - Huomenta muru , Juha vastasi ja iski silmää, jatkaen; - Pepillä on tänään ultra. Katsotaan onko tullut kantavaksi, Juha mainitsi. Nyökkäsin, ja siivosin käytössä olevat karsinat Juhan kanssa. Tänään mies taisi olla aika ahkera. No, hyvähän se vain on. Karsinoiden siivouksen jälkeen Juha lähti jonnekin huitelemaan, ja itse siirryin varusteita puunaamaan. Hetken siinä sai puhdistellakin, varusteet oli kyllä sen verran paskaiset että selvästi oltiin käyty mutaisemmillakin alueilla. Juuri kun olin putsailemassa yhtä vähistä satuloista - Rekoniemessä kun oli pari ratsuakin (tai ainakin olen ymmärtänyt niin?), Juha tuli ovesta sisään varsin kiireisen näköisenä. - Puoli tuntia, tuletko mukaan? Juha kysyi, ja nappasi minua kädestä kiinni, ei antanut edes sanoa vastausta. Juha oli jo tuonut toiset hevoset takaisin sisään siksi aikaa kuin olisimme pois, joten lastasimme välittömästi Pepin traileriin ja lähdimme matkaamaan kohti eläinklinikkaa. Kun ultraus aloitettiin, jännitin todella paljon. Varmaan yhtä paljon kuin jännittäisin, jos joskus itse kävisin ultrassa. Toisaalta toivoin, että Peppi oli kantavana, toisaalta en. // Ja Juha saa päättää jatkosta //
|
|
|
Post by Juha on Oct 17, 2010 8:41:29 GMT -5
13.10.2010 - jatkoa iinan tarinaan
- Täällä ei näy mitään... eläinklinikalla sanottiin. - Eikö mitään? varmistin. - hetkinen... tuossa on jotain... katsahdimme iinan kanssa toisiimme. Se ei saanut olla kantavana. - kyllä, taidanpa todeta että tammanne on kantavana, vanha mies, joka tutki peppiä, otti tutkimuslaitteet irti ja nousi. Ja tietysti taputti tammaa. - Argh... - niin, mies sanoi. - no lähdettäiskö kotia kohti. Iina, peppi autoon. Tyttö nyökkäsi ja otti tamman. Kun hevonen oli sisällä, laitettiin takaloostari kiinni ja lähdettiin.
- voi harmi, sanoin ja annoin pepille heinää eteensä kotona omassa tallissa. - niih... näitkö tyttöjä missään? iina kysyi. - een. Hiljaisuutta. - Mut hei piäni... miks sun pitäis ne ettiä, sanoin ja tartuin sen kädestä kun se kääntyi lähteäkseen. Se kääntyi takas minuun päin. - Sori, mutta mua ei just nyt kiinnosta nussia. - en mä sitä... Mutta jostain kumman syystä suutelin sitä. - Juha hei. se sanoi. - no heei muru. - anna olla... iina sanoi ja lähti tallista.
|
|
Iina
New Member
talliapulainen
Posts: 23
|
Post by Iina on Oct 19, 2010 2:26:49 GMT -5
Olin jo hetken istunut Pepin tarhan vierustalla, tamma vieressäni. - Susta tulee varmasti ihan älyttömän hyvä äiti. Mä pidän huolta että sitä hevosenalkuu ei puristeta ulos , hymähdin ja silittelin tamman turpaa. Peppi hörähti, ja puski hieman päätään minua kohti. Kuin olisi tajunnut hieman surumielisen olotilani. Mun mielestä se oli hieno homma, kun tuli varsa niin hienoista vanhemmista, mutta Juha tuntu olevan kauheasti sitä vastaan. - No, nähään myöhemmin, pieni, sanoin ja nousin penkiltä ylös ja pujahdin tarhasta ulos.
Kävellessäni kohti tallia, näin siellä Alinan siivoilemassa karsinoita. - Ai hei, hymyilin. - Mooi, Alina vastaili, ja lisäsi; - Viitsitkö ottaa noi loput karsinat, mä menisin varusteita puunaamaan. - Joo toki, sanahdin ja nappasin talikon käteeni, ja vielä vetäisin jostakin kottikärryt. Alina oli jo vienyt kottiksensa ja talikkonsa pois, ja häipynyt varusteita puunaamaan. Alina olikin saanut jo suuren osan siivottua, nimittäin mulle oli jäänyt vaan viisi karsinaa. Ja ne mä sain rutiinilla helposti pois. Tän jälkeen hain Aamun, harjasin, valjastin ja lähin tällä kertaa yksinäni metsäpolulle, mukavan kevyelle lenkille. Aamu oli nähtävästi riehunut tarhassaan sen verran, että sillä ei ollut mitään kevyempää liikutuskertaa vastaan, köpötteli siinä vaan tyytyväisenä.
Matka oli aika mukava, ja luntakin oli tullut yön aikana sen verran että maisemat oli aika huikeat. Pienen kiertelyn jälkeen palasimme takasin tallille, jossa Juha oli näemmä jo tekemässä puuhia. Tai siis valjastamassa Ottoa. Tais olla vieläkin sille vähän vihanen kun astu Pepin. Mä en oikein tajunnut Juhan kantaa. Kun Juha huomas mut, se hymyili oikein aurinkoisesti äsköisen kulmien kurtistelun ja ärähtelyn jälkeen. Mä vaan olin sanovinani moi, mut en oikeasti sanonu mitää, huulet vaa liikku. - Olisit voinu herättää mut, niin oltais menty yhessä, Juha huikkasi, kun menin hieman kauemmas riisuun Aamua. - Hmh, menin tän kerran mieluummi tyttöjen kesken, sanoin tarkoittaen minua ja Aamua. Juha vaan mutisi jotain itsekseen, tai puhu selvästi, en mä tiedä, mutta mä en ainakaan kuullut. Kaipa mä olin vähän vihanen sille siitä, että sen mielestä Otto oli oikea roisto kun astui Pepin. Juha oli muutenki ollut kaikki nää päivät ihan kauhean jyrkästi vastaan sitä, että Peppi pysyiski kantavana. Mut mä aioin sinnitellä niin kauan, kunnes on jo kiellettyä puristaa sikiöö ulos. Olin aika piru, heh.
Vein varusteet paikoilleen, harjailin Aamun ja vein takaisin tarhaan. Juha oli jo lähteny Oton kaa johonkin. Hmh. Hain laukusta vesipullon ja join pari kulausta, jonka jälkeen lähin tekemään pienempiä tallihommia.
|
|